Heipä hei! Tässä on Azure Redi-fanfictionini uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
"Haluan kiittää teitä kaikkia, jotka tulitte katsomaan esitystäni. Olen tehnyt nukkeja tosi kauan, ja niiden esitteleminen muille ihmisille tuottaa minulle suurta iloa, sillä toivon sen innoittavan muita tekemään parhaansa omien harrastustensa ja töidensä eteen", Yumemi sanoi puhuen edessään olevaan mikrofoniin.
Katsojat taputtivat naiselle, ennen kuin alkoivat kierrellä näyttämösalissa.
Huoneessa olevilla alustoilla oli nukkeja. Monet nuket esittivät lapsia ja vauvoja, jotkut keisarillista hovia, sotureita ja sankareita, satuhahmoja, jumalia ja(harvoin)demoneja, ja myös Japanin kaupunkien jokapäiväisen elämän ihmisiä.
Shizuka pysähtyi demoneja esittävien nukkejen eteen.
"Isä, älä tuijota nukkeja noin!" Ran veti Kogoron paikalle pitäen vasemmalla kädellään kiinni Kogoron oikeasta korvasta.
"Ai ai!" Kogoro valitti.
"Mitä tapahtui?" Shizuka kysyi.
"Isä tuijotti keisarillisen hovin hovineito-nukkeja", Ran sanoi.
"Niitä voisi helposti luulla oikeiksi ihmisiksi, jos huoneessa ei olisi nyt valoja", Kogoro sanoi.
"Älä valehtele. Tujotit niiden nukkejen isoiksi veistettyjä rintoja", Ran sanoi isälleen. "Ei ihme, että äiti jätti sinut!"
"Ai niin. Kogoro onkin hieman pervo", Shizuka ajatteli.
"Eivätkö nuo pelota sinua yhtään?" Kogoro kysyi nähtyään, mitä nukkeja Shizuka katsoi.
"Ehkä pimeässä se olisi mahdollsita, mutta ei nyt", Shizuka sanoi.
Ran irrotti otteensa Kogoron korvasta.
"Hyvät naiset, ja herrat. Nyt paljastan teille viimeisimmän luomukseni. Yuki Onna!" Yumemi huusi, ja kaikki katsovat eteenpäin nähdäkseen lavalle tuodun nukke-alustan, jonka päällä oli kangas. Yumemi veti kankaan poi nuken päältä, ja kaikki näkivät kauniin nuken. Nukke oli pitkä, ja laiha. Sen iho oli vaalea, ja sen ylle oli puoettu valkoinen yukata, ja sen jaloissa oli ruskeat sandaalit. Nuken päähän oli laitettu mustat, keinokuidusta tehdyt, nutturalle sidotut hiukset. Sen silmät olivat kiinni. Sen kasvoja oli maalattu niin, että se näytti meikatulta.
"Yumemi-san on ylittänyt itsensä", Ran sanoi vaikuttuneena.
"Se on kaunis", Shizuka sanoi.
Monet taputtivat Yumemille.
"Kiitos", Yumemi sanoi.
Klak! Yllättäen näyttämösalin ovet työnnettiin auki, ja sisälle käveli tummahiuksinen nainen, jonka silmät olivat siniset, mutta näyttivät hohtavan hieman punaisina. Nainen näytti vihaiselta. Hänellä oli vaalea iho. Hän oli laiha, ja hänen lyhyet hiuksensa olivat hieman sotkuiset. Hänellä oli yllään musta pusero, jonka päällä oli tummanpunainen neuletakki. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja musta saappaat. Hän näytti 33-vuotiaalta.
"Katsuko?" Yumemi kysyi naiselta.
"Yumemi, olet niin nenäkäs. Saat aina kaiken suosion. Olet sitä tyyppiä. Minä olen joutunut kärsimään siitä, muttet ole kai edes huomannut sitä. Annoit minun jäädä varjoosi, joten kai minäkin voin pudottaa sinut omalta jalustaltasi, jotta ymmärtäisit miltä tuntuu saada lokaa niskaansa", Nainen sanoi lähtien näyttämösalista vihaisena.
Yumemi näytti hieman vaivaantuneelta:
"Anteeksi tuosta äskeisestä".
"Mitähän heidän välillään on tapahtunut?" Shizuka mietti jatkaen nukkien katsomista.
XXXXXXXXXXXXX
"Yumemi on aina ollut olevinaan minua parempi, mutta nyt asiat muuttuvat", Katsuko sanoi valmistaessaan nukkea omassa ateljeessaan.
Lattialla lojui särjettyjä nukkeja, ja työkaluja.
Kop kop! Joku koputti ateljeen ovelle.
"Minulla ei nyt ole aikaa tähän, Tsubasa!" Katsuko huusi haistettuaan ovelta päin tutun partaveden tuoksun.
XXXXXXXXXXXXXXXX
Shizuka käveli esittely-salissa katsomassa erilaisia nukkeja, kunnes hän näki Yumemin seivovan ikkunan edessä.
"Hän itkee?" Shizuka ajatteli huomattuaan kyseisen asian.
"Anteeksi, Yumemi-san, mutta onko kaikki hyvin?" Shizuka kysyi kävellen Yumemin eteen.
"Kyllä. Minulla taisi vain äsken mennä ripsi silmääni", Yumemi sanoi.
"Selvä. Olen Miyamizu Irene", Shizuka esittäytyi. "Hauska tavata".
"Samoin", Yumemi sanoi piristyen hieman.
"Tekemäsi nuket ovat tosi kauniita. Tuota, kuka se nainen oli, joka huusi sinulle äsken?" Shizuka kysyi.
"Hän on serkkuni, Murakumo Katsuko. Anteeksi hänen aiempi käytöksensä. Katsuko, ja minä olemme tehneet nukkeja yhdessä pienestä pitäen. Katsuko ei ollut ennen tuollainen, mutta hän muuttui erään tapauksen myötä. Sen jälkeen välimme eivät ole enää olleet ennallaan", Yumemi sanoi.
"Erään tapauksen?" Kogoro kysyi tullen paikalle Ranin kanssa.
"Kaun sitten serkkuni, ja minä teimme nuket erääseen taide-kilpailuun. En haluaisi rehennellä, mutta minä voitin kyseisen kilpailun, ja Katsuko hävisi. Kyseisen kilpailun tuomarien mielestä Katsukon siihen kilpailuun tekemä nukke oli liian aikaansa edellä, vaikka hän olikin tehnyt kovasti töitä valmistaessaan kyseisen nuken. Katsuko oli siitä aika vihainen, ja toisteli jopa että kyseisen kilpailun tuomareilta puuttui näkemys, ja että viimeinen nauraa parhaiten ja että he saisivat vielä katua", Yumemi sanoi.
"Niinkö hän sanoi?" Ran kysyi uskomatta korviaan.
"Niin. Hän väitti jopa niin, että olisin lahjonut kyseiset tuomarit silloin, vaikka se ei ollutkaan totta", Yumemi sanoi. "Siksi minä, ja serkkuni etäännyimme toisistamme, ja hän on ollut minulle vihainen siitä asti".
"Hankala tilanne. Tietysti jokainen haluaisi tunnustusta teoilleen", Shizuka sanoi.
"Totta. Tavallaan ymmärrän häntä. En nimittäin ole koskaan ylettänyt taidoissani isoisäni, Murakumo Toshikin tasolle. Hän oli ilmiömäinen nukke-taiteilija, ja aion esitellä hänen nukkensa huomisessa näytöksessä. Tulisitteko katsomaan sitä esitystä?" Yumemi pyysi.
"Toki. Olen etsivä Mori Kogoro, ja tässä on tyttäreni Ran", Kogoro esitteli.
"Etsivä? Voisitteko siinä tapauksessa auttaa minua hieman?" Yumemi sanoi.
"Auttaa? Millä tavalla?" Kogoro kysyi uteliaana.
"Minusta on viime aikoina tuntunut ihan siltä, kuin joku seuraisi minua. Kun menin viime viikolla kotiini, niin löysin asuntoni ulko-oven lukosta tiirikointi-jälkiä", Yumemi sanoi.
"Oliko mitään varastettu?" Kogoro kysyi.
"Ei, mutta joku oli lukenut muistikirjaani, johon olin tehnyt muistiinpanoja tänään esittelemästäni Yuki Onna-nukesta tehdessäni sen nuken loppusilauksia", Yumemi sanoi.
"Onko teillä kenties joku kilpailija, joka olisi yrittänyt varastaa ideanne teiltä?" Kogoro kysyi.
"Niin minäkin aluksi ajattelin, mutta joku naarmutti autoni hiljattain", Yumemi sanoi.
"Hyvä on. Otan tapauksen tutkittavakseni", Kogoro sanoi.
"Kiitos. Huomenna esitykseni jälkeen on eräs kilpailu, jossa serkkuni, ja minä kilpailemme. Tulisitteko katsomaan kyseistä kilpailua?" Yumemi pyysi.
"Hyvä on, mutta entä jos vainoajanne saapuu tänne?" Kogoro kysyi.
"Toivon, että hän on jo lopettanut pelotteluni", Yumemi sanoi.