Heipä hei! Tässä on Azure Redi-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
"Miksi et ota meitä mukaan tapaamiseenne?" Ran kysyi on kävellessään Kogorōn, ja Shizukan kanssa Tokion jalkakäytävällä ollessaan menossa erääseen ravintolaan syömään lounasta. He puhuivat tulevasta judo clubin jäsenten jälleennäkemisestä.
Kogorō näytti hyvin masentuneelta, vaikka sää olikin aurinkoinen.
Kadulla oli muitakin ihmisiä.
"Mitä tarkoitat miksi? Se on minun jälleennäkemiseni!" Kogorō sanoi. Nyt Kogorō kuulosti hermostuneelta.
"Mutta sinä otit minut mukaan edelliseen jälleennäkemiseen 5 vuotta sitten, eikö niin?" Ran kysyi.
"Kuule, en voi lähteä toimistosta ilman, että sinne jäisi ketään vastaamaan toimeksiantoja. Mitä tapahtuisi, jos minulla olisi iso tapaus ratkaistavana, ja olisin silloin itse muualla?" Kogorō kysyi pysähtyen tyttöjen kanssa.
"Jos asiakas tulee, en voi tehdä mitään, jos olet ulkona pitämässä hauskaa!" Ran sanoi. "Haluamme myös mennä onseniin. Eikö niin, Irene-chan?"
"Olen hieman ihohoidon tarpeessa, ja kuulemani perusteella kuumat lähteet vaikuttavat niissä kylpevän ihmisen ihoon positiivisella tavalla", Shizuka sanoi.
"Kuten sanoin aiemmin, niin onsenin sijaan hemmottelen teitä nyt lounaalla", Kogorō sanoi.
"Sitten ohitamme sen, ja voit viedä meidät onsenille!" Ran sanoi.
"Ä-Älä ole tyhmä! Viime aikoina on tullut kalliimmaksi matkustaa Japanin sisällä kuin ulkomailla!" Kogorō sanoi. "Ja sitten minun on maksettava 3 ihmisestä?! Yritä asettua minun kenkiini!"
"Joten se on todellinen syy siihen, että mikset halua meitä mukaasi tähän jälleennäkemiseen", Ran oli ärtynyt.
Kogorō hermostui.
"Varas!" Joku huusi läheisestä pankista, josta juoksi ulos mies, jolla oli pistooli toisessa kädessään, ja musta kassi toisessa kädessään.
"Pankki on ryöstetty!" Eräs toinen mies juoksi ulos pankista, ja pysähtyi sitten pankin eteen.
"Miksi sinä!" Kogorō juoksi Shizukan kanssa varkaan perään.
"Hei, te molemmat!" Ran huusi seuratessaan muita.
"Odota! Et pääse karkuun!" Kogorō huusi varkaalle, joka juoksi läheiselle sivukujalle.
Shizuka pysähtyi piiloon sivukujan lähellä olevan seinän taakse yrittäen keksiä, miten miehen aseen saisi pois miehen kädestä.
"Helppoa! Älä tule lähemmäksi tai ammun!" Varas pysähtyi, ja valmistautui, mitä aiheuttaa Kogorōkin pysähtyi.
Shizuka näki kadulla tiilen, jonka hän heitti nopeasti kohti varasta osuen varkaan käteen, jossa varas piti pistoolia. Krak! Varas ei ehtinyt reagoida aseensa pudotessa kadulle.
"Sinä paskiainen!" Kogorō huusi, ja kaatoi varkaan kadulle. Dhak! Kukaan ei huomannut sitä, että joku tarttui varkaan pudottaa aseseen nenäliinalaan, ja lähti sitten kujalta.
"Vau! Sait sen pankkirosvon kiinni, isä!" Ran sanoi Kogorōn vetäessä miehen esiin sivukujalta.
"Hyvin toimittu", Shizuka sanoi nojaten selällään takanaan olevan talon seinään.
"Heh heh!" Kogorō naurahti. "Upealle etsivälle, Mōri Kogorōlle pankkiryöstäjän nappaaminen on helpompaa kuin karkin ottaminen vauvalta! Mutta, Irene! Kuinka pystyit heittämään sen tiilen niin kovaa?"
"Keskityin tarpeeksi", Shizuka sanoi.
"Sitten sinun tulee kiitoksen merkiksi viedä pelastajasi onseniin!" Ran sanoi isälleen. "Ja minä tulen mukaan ja toimin Ireen-chanin seuraneitinä!"
"Hei! Tämä ja tuo ovat täysin erilaisia asioita!" Kogorō huusi.
"Mōri-kun!" Joku nainen sanoi yllättäen. "Mitä sinä teet täällä?"
Äsken puhunut nainen oli pitkä, laiha, ja hänen silmänsä olivat siniset. Hänen hiuksensa oli lyheyt, ja ruskeat. Hänen ihonsa oli vaalea. Hän näytti 37-vuotiaalta. Hänen yllään oli vihreä ruskea mekko, ja ruskea olkalaukku, ja jaloissa oli ruskeat korkokengät.
"Yumi! Mitä sinä teet täällä?" Kogorō kysyi monien miesten tuijottaessa Yumia kiinnotuneina.
"Toimistoni on lähellä. Lopetin juuri lounaan", Yumi sanoi.
"Olet Horikoshi-san, eikö niin?" Ran kysyi Yumilta.
"Voi voi. Oletko se sinä, Ran-chan?" Yumi hymyili.
"Joo!" Ran sanoi.
"Pitkästä aikaa!" Yumi sanoi. "Tulet taas onsen-tapaamiseemme, eikö niin?"
"Tietenkin! Kävi ilmi, että minä tulen siihen tapaamiseen!" Ran sanoi.
"H-Hei. Kuka niin sanoi?!" Kogorō kysyi.
"Odotan sitä!" Yumi sanoi kävellen pois paikalta.
"H-Hei, Yumi! Odota!" Kogorō huusi. "Ran on..."
Yumi ei sanonut mitään.
"Helvetti te kaksi!" Kogorō sanoi.
"Anteeksi, mutta kuka hän on?" Shizuka kysyi katsoen Yumia.
"Horikoshi Yumi. Kosmetiikkayrityksen työntekijä. Yumi oli jopa daigaku-aikoinani Beika Judo-klubin entinen manageri", Kogorō sanoi.
"Se oli hienoa työtä, etsivä Mōri Kogorō-dono", Eräs poliisi sanoi, kun hän, ja toinen poliisi laittoivat varkaan käsiin käsiraudat. "Kiitos yhteistyöstäsi!"
"Öhöm! Se ei ollut mitään!" Kogorō sanoi oikoen takkinsa kaulusta.
"Hei, Mōri-san. Eikö meidän pitäisi saada se ase, jota pankkiryöstäjä kantoi?" Shizuka kysyi.
"O-olet oikeassa. Se on täällä", Kogorō sanoi, ja meni toisen poliisin kanssa etsimään pistoolia huomatakseen pistoolin kadonneen sivukujalta. "Se on outoa. Olen varma, että ryöstäjän ase putosi tänne"
"Eikö se ole täällä?" Poliisi kysyi.
"Voiko olla niin, että joku tältä puolelta katua otti sen kaikessa tuossa hälinässä?" Kogorō kysyi.
"Eh?!" Poliisi hermostui. "Voi ei! Meidän täytyy soittaa poliisiasemalle, ja löytää se heti!".
"En usko sitä! Käänsimme huomiomme pois vain hetkeksi!" Shizuka ajatteli. "Kuka ihmeessä vei sen aseen?"
(Pari päivää myöhemmin)
Shizuka, Ran, ja Kogorō istuivat junassa matkalla Tochigiin syöden samalla lounastaan.
He olivat nyt matkalla Tochigin prefektuuriin, jossa Kogorōn oli määrä tavata joitain vanhoja ystäviään, ja kyseisen jälleennäkemisen oli määrä tapahtua Tochigissa olevassa, Benkein yksityisessä majatalossa, jossa oli jopa kuumalähdekylpylä.
"Tämän juna-aseman lounaslaatikot ovat parhaita!" Ran sanoi.
"Joo", Shizuka sanoi.
"Miksi minun pitää viedä lapsia tapaamiseeni?!" Kogorō kysyi.
"Ei siinä ole mitään! Veit minut sellaiseen tapaamiseen jo 5 vuotta sitten, eikö niin?" Ran kysyi.
"Viime kerralla olit liian pieni jätettäväksi yksin kotiin", Kogorō sanoi.
"No, jos Irene-chan ei olisi auttanut sinua, niin et olisi voinut mennä siihen tapaamiseen!" Ran sanoi.
"Olisin voinut vangita sen miehen ilman tämän tytön apua!" Kogorō sanoi, että hän näytti Shizukalta.
"Hei, Mōri-san. Löysivätkö poliisit jo sen kadonneen aseen?" Shizuka kysyi hieman vihaisena.
"Se on oikein! Poliisi ei ole ilmoittanut mitään. Mitä tapahtui?" Ran kysyi.
"Poliisi tutkii asiaa perusteellisesti, mutta heillä ei ole aavistustakaan siitä, että minne se ase joutui, tai käytettiinkö sitä muuhun rikokseen", Kogorō sanoi. "Se pistooli on nimeltään Smith & Wesson M439. Tuo rosvo ei tiennyt mitään pistooleista. Hän käytti siihen paljon rahaa, mutta hän ei edes tiennyt, oliko se aito vai pelkkä teko-ase".
"Toivon vain, että se oli malliase", Ran sanoi.
"Ei, sillä aseen piippu ei m se tiiliennyt rikki, kun se tiili osui siihen aseeseen", Shizuka ajatteli. "Ja se, että hän oli maksanut siitä korkean hinnan. Joten se on luultavasti todellinen ase".
(Illalla)
Shizuka, ja Ran kävelivät Benkein majatalon käytävällä yllään siniharmaat yukatat, jotka he olivat äsken pukeneet päälleen käytyään kylvyssä kuumassa lähteessä. heidän jaloissaan oli valkoiset sukat, ja ruskeat tohvelit.
"Ihoni tuntuu tosiaa jo hieman pehmeämmältä, joten kuumia lähteitä koskevat puheet taitavat olla totta", Shizuka sanoi huomattuaan kyseisen asian.
"Heh heh! Siitä on varmasti jo kauan!" Kogorō sanoi majatalon olohuoneessa oleville ystävilleen istuen samalla nojatuolissa. Heilläkin oli yllään siniharmaat yukat.
"Se on todellakin... Edellisestä tapaamisestamme on kulunut 5 vuotta, eikö niin?" Yumi kysyi.
"Joo, siitä on niin kauan, kun Beika-Daigakun judo clubimme on kokoontunut", Kalju mies sanoi. Hän oli erittäin vankka henkilö, jolla oli suuret, mustat kulmakarvat, ja mustat silmät. Hänen ihonsa oli ruskettunut.
"Se muistuttaa minua siitä, kuinka kovasti harjoittelimme silloin", Kogorō sanoi.
"Katso kuka puhuu! Et melkein koskaan tullut harjoittelemaan!" Yksi mies sanoi. Hän oli erittäin pitkä, ja hänellä oli lyhyet ruskeat hiukset, ja ruskeat silmät. Hänellä oli vaalea iho.
"Joo. Et koskaan ilmestynyt paikalle, ja sanoit aina vain:
"Neron ei tarvitse harjoitella!" Eikö niin, Mōri-kun?" Silmälaseja käyttävä nainen kysyi. Hän ei ollut kovin pitkä, ja hänellä oli pitkät, ruskeat hiukset, jotka oli vedetty poninhännälle sinisellä hiuspampulalla. Hänen käyttämänsä silmälasit olivat melko suuria, ja hänellä oli vihreät silmät. Hänen ihonsa oli vaalea.
"Ja sen takia sinä olet ainoa, joka ei voittanut missään virallisessa judo-ottelussa!" Silmälaseja käyttävä mies sanoi. Hän oli keskipitkä, ja hieman lihava. Hänellä oli lyhyet, mustat hiukset, ja vaalea iho.
"Heh heh!"
"Se johtuu..." Kogorō sanoi.
"Tiesin sen!" Ran sanoi pysähtyen Shizukan kanssa Kogorōn taakse.
"Ran", Kogorō sanoi.
"Olet aina sanonut, että olit voittamaton daigakun judo clubissa, mutta se oli valhetta, eikö niin, isä?" Ran kysyi.
Kogorō virnisti vaivaantuneena.
"Luulin, ettei Kogorō halunnut meitä kanssaan tähän jälleennäkemiseen voidakseen vakoilla kaikessa rauhassa kuumissa lähteissä kylpeviä naisia", Shizuka ajatteli.
"Hei, Ran-chan! Pitkästä aikaa!" Kalju mies sanoi.
"Näin hänet muutama päivä sitten, mutta hän on todella kasvanut", Yumi sanoi.
"Kiitos, kiitos!" Ran hymyili.
"Missä olit koko ajan?" Kogorō kysyi.
"Ulkokylvyssä", Ran sanoi.
"Ulkokylvyssä?! Se sopii sekä pojille että tytöille!" Kogorō huusi.
"Älä huoli! Siellä ei ollut ketään muuta", Ran sanoi. "Eikö, Irene-chan?"
"Kyllä. Sitten kävimme hieronnassa. Hieroja oli nainen", Shizuka sanoi istuen oleskeluhuoneen seinän edessä olevalle tuolille lukemaan muotilehteä, jonka hän oli ottanut läheisestä lehtitelineestä.
"Hei! Olette siis jo rentoutuneet hieronnassakin?" Kogorō kysyi.
"Ah? Tämä on siis se tyttö, josta pidät huolta, Mōri-kun, eikö niin?" Silmälaseja käyttävä nainen sanoi katsoen Shizukaa.
"Mikä kiltti tyttö", Kolmas mies sanoi.
"Hauska tavata", Shizuka hymyili.
"Olen Ayashiro Yukio. Olin ennen Beika University Judo clubin ässä", Äsken puhunut mies sanoi. Hän oli 38-vuotias. "Hauska tavata".
"Olen Omura Jun. Judo-ottelussa olin paras", Silmälaseja käyttävä mies sanoi. Hän oli 37-vuotias. "Voisi sanoa niin, että olin "pisteiden kerääjä".
"Olen Horikoshi Yumi, Judo klubin kaunis manageri", Yumi hymyili, ja iski silmää.
"Tyttönimeni oli Kimoto Noriko. Olin myös Judo klubin manageri ja idoli", Silmälaseja käyttävä nainen sanoi halaten Yukion oikeaa käsivartta, minkä vuoksi Yukio punastui vähän. Noriko oli 37-vuotias. "Olen nyt Yukion vaimo!"
"Olen Nakamichi Kazushi. Olin kapteeni ja myös judo-joukkueen pilari", Kalju mies sanoi. Hän oli 38-vuotias, ja osoitti sitten Kogorōa toisella etusormellaan. "Olen tällä hetkellä poliisina Chibassa. Tietenkään en lakannut olemasta poliisi kuten hän!"
"Hiljaa!" Kogorō sanoi.
"Heh heh!"
"Tämä paikka on täynnä judo clubin ässiä, ja idoleita!" Shizuka ajatteli.
"Heh heh! Minua kutsuttiin judo clubissa "Beika Sanshiroksi". Kuten tiedätte, olen suuri etsivä", Kogorō sanoi.
"Mikä tuo on?" Yumi kysyi nähtyään Norikon punaisen kirjan. "Onko tuo meidän daigaku-albumi?"
"Se on oikein. Toin sen, jotta voimme kaikki katsoa sitä yhdessä", Noriko sanoi.
"Hei! Ettekö te kuuntele minua?" Kogorō kysyi vihaisena.
"Voinko nähdä sen?" Ran kysyi ottaen albumin.
"Kyllä, jatka", Noriko sanoi.
Ran istui nojatuoliin, ja avasi albumin kaikkien kävellessä Ranin ympärille katsomaan albumissa olevia valokuvia.
Yhdessä kuvassa judo-seuran jäsenillä oli yllään judo-asut, ja yksi heistä piti pokaalia käsissään.
"Tänä aikana saimme 2 sijan kaupunkifinaalissa!" Noriko sanoi.
"Muistan!" Nakamichi sanoi.
"Kaikki olivat varmasti nuoria silloin", Omura sanoi.
"Niin on! Nakamichi, ja Yumi seurustelivat tuohon aikaan", Kogorō sanoi katsoen kuvassa olevaa Yumia, joka seisoi Nakamichin vieressä.
Nakamichi, ja Yumi yllättyivät.
"Olet oikeassa. Itkimme molemmat, kun se tapahtui. Eikö niin, Omura?" Yukio kysyi.
"Öh!" Omura punastui vähän.
"Voi voi!" Yumi hymyili katsoen muiden tavoin Omuraa, ja Yukiota.
"Yumi oli todella seuramme Madonna", Yukio sanoi.
"Hei hei! Olet nyt mieheni, eikö niin?" Kateellinen Noriko kysyi tarttuen Yukion oikeaan korvaan.
"Okei joo", Yukio sanoi.
"Joten, voiko se olla niin, että te kaksi seurustelette vieläkin?" Kogorō katsoi Yumia ja Nakamishia.
Dhak! Yumi löi Nakamishia selkään:
"Älä ole tyhmä! Erosimme jo aikoja sitten! Eikä siinä ole kaikki, sillä Kazushilla on joku, jonka kanssa Kazushi on menossa naimisiin!"
"Todellako?" Kogorō kysyi.
"H-hei!" Kazushi yllättyi vähän.
"Oletko menossa naimisiin, Nakamichi-kun?" Noriko kysyi.
"O-Oletko tosissasi?" Yukio kysyi.
"J-Jeah, mutta halusin ilmoittaa siitä teille myöhemmin. Seremoniamme pidetään ennen tämän vuoden loppua", Kazushi punastui vähän.
"Ja kuka se tyttö on?" Kogorō kysyi.
"H-Hän on pomoni tytär. Se on järjestetty avioliitto, joka solmittiin puoli vuotta sitten. Tapasimme omiai-tapaamisessa, ja pidimme toisistamme. Hän suostui kosintaani silloin, kun kosin häntä", Kuzushi sanoi. "Esittelen hänet teille ensi kerralla".
Yumi käveli Omuran viereen:
"Sheesh...Entinen Madonna on nyt vanha piika. Sitä paitsi talous menee huonosti, ja saatan joutua irtisanoutumaan töistä. Tuntuu kuin voisin kuolla..."
Muut yllättyivät Yumin sanoista.
"Minä vitsailen! Teki vain mieli sanoa se", Yumi sanoi.
"Älä pelottele meitä tuolla tavalla, Yumi!" Noriko sanoi.
Kazushin ilme oli ärtynyt.
"Mutta nyt näyttää siltä, että Omura-kun, ja minä olemme ainoat, klubimme jäljellä olevat sinkkut. Meillä ei varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä naimisiin!" Yumi sanoi yllättäen Omuran.
"Häh?! M-M-M-Mutta..." Omura punastui.
Zhak! Yumi löi Omuraa selkään:
"Mikä pätkä! Se oli vitsi! Älä ota kaikkea niin vakavasti! Heh heh!"
"Heh!"
"Heh!
"Hei! Eikö tämä kuva ole otettu silloin, kun tulimme tänne 5 vuotta sitten?" Ran kysyi, kun hän käänsi albumin sivua.
"Häh?" Noriko kysyi.
"Näettekö? Minäkin olen kuvassa", Ran osoitti yhtä valokuvaa, jossa hän, ja eräät muut pitivät käsissään pöytätennis-mailoja.
"Oikein! Otimme sen kuvan pöytätennishuoneeseessa", Noriko sanoi. "Päätimme liittää tämän kuvan albumiin".
"Tässä on idea! Miksi emme kaikki pelaisi pöytätennistä?" Kazushi ehdotti.
"Oi, se on hieno idea!" Kogorō sanoi.
"Pelataan!" Yukio sanoi.
Yumi hämmästyi.
"Mutta emmekö mene katsomaan ilotulitusta tänä iltana?" Noriko kysyi.
"Älä huoli! Ne alkavat vasta 6:30", Yukio sanoi.
"Meillä on yli 3 tuntia aikaa. Niin kauan kuin lopetamme ennen 6:00, niin meidän pitäisi olla kunnossa", Kazushi sanoi.
"Menen täällä olevaan huoneeseeni", Yumi sanoi kohti huonean yllättäen muut. "Tunnen oloni yhtäkkiä väsyneeksi, joten aion levätä huoneessani".
"Yumi ei ole muuttunut ollenkaan", Kogorō sanoi. "Ikään kuin hän tekisi mitä haluaa, tai menee omaan tahtiinsa."
"Yumi ei vain pidä siitä, että hän on kiinni muiden tekemisissä", Omura sanoi.
Shizuka katsoi huoneen seinille ripustettuja naamioita, laittoi lehden takaisin lehtitelineeseen, ja lähti sitten muiden kanssa huoneesta.
"Joka tapauksessa, on aika pelata pöytätennistä!" Kogorō sanoi.
"Kuten sanotaan, pöytätennis ja onsen sopivat täydellisesti yhteen", Yukio sanoi.
"Siitä on niin kauan, ja se on hyvä harjoitus!" Kazushi sanoi.
"Löisin kuntosaliopettajan työstäni vetoa siitä, etten häviä pöytätenis-pelissä!" Yukio sanoi.
(Myöhemmin)
Shizuka, Ran, ja Kazushi istuivat pöytätennis-huoneen seinän edessä olevalla penkillä katsomassa Kogorōn, ja Yukion välistä pöytätennis-peliä.
"Hyvä on! Tämä voitto on minun!" Yukio sanoi voitettuaan.
Omura oli lähdössä pöytätennishuoneesta.
"Kokeilen uudelleen!" Kogorō huusi.
"Minne menet?" Kazushi kysyi Omuralta, kun Omura avasi huoneen oven.
"Menen vessaan", Omura sanoi.
"Sinä olet seuraava pelaaja, joten älä viivy liian kauan", Kazushi sanoi.
"Okei", Omura sanoi, ja sulki oven.
"Um...Nakamichi-san, voitit ensimmäisen sijan kansallisissa judo-turnauksissa, eikö niin?" Ran kysyi.
"Joo. Voitin kerran, kun olin juniori daigakussa", Kazushi sanoi.
"Joten, olit judo clubin vahvin jäsen", Ran sanoi.
"Ei. Siellä oli joku, joka oli paljon vahvempi kuin minä", Kazushi sanoi. "En koskaan edes lyönyt häntä kertaakaan".
"Oikeasti? Oliko joku niin hyvä?" Ran kysyi.
"Se on mies, jonka tiedät, Ran-chan", Kazushi sanoi. "Hän on myös tänään täällä!"
"K-Kuka se on?" Ran kysyi.
"Aaaa!" Kogorō huusi kaatuen lattialle hävittyään taas Yukiolle, mutta nousi sitten istumaan:
"Ei ole reilua lyödä palloa noin!"
Yllättäen majatalon käytävältä kuului juoksemisen kaltaista ääntä, joka lähestyi pöytätennishuonetta tosi nopeasti.
"Heh heh! Tuo henkilö on..." Kazushin lause keskeytyi, kun huoneen ovi avattiin, ja säikähtänyt Omura juoksi huoneeseen:
"M-Mikä hätänä? Se oli nopeaa".
"Ei mitään", Omura sanoi.
"Häh?" Shizuka katsoi Omuraa huolissaan.
Myöhemmin Noriko, ja Yukio pelasivat pöytätennistä.
"Siinä, Yukio-san!" Noriko sanoi.
"Sinulle, Noriko!" Yukio sanoi.
"Älä kiusaa minua!" Noriko sanoi.
Kogorō oli tylsistyneen näköinen:
"Hei, te kaksi, kuinka kauan aiotte pelata söpöä?"
"Sanokaahan, eikö ole jo aika mennä katsomaan ilotulitusta?" Shizuka kysyi. "Aurinkokin on jo laskenut".
Muutkin katsoivat seinäkelloa, joka oli jo hieman yli 6:00.
"Hitto! Kello on yli 6:00!" Yukio huusi.
"Voi ei! Meidän täytyy pitää kiirettä, sillä ilotulituksen katsomis-paikka täyttyy todella nopeasti!" Noriko huusi.
"Lähdetään sitten liikkeelle!" Kogorō sanoi siivoten muiden kanssa pöytätennis-tarvikkeita huoneesta.
"Menen palauttamaan mailat ja verkon. Voitte mennä, ja varata meille ilotulituksen katsomis-paikan", Nakamichi sanoi pöytätennis-mailojen, ja pallojen laatikoiden syliinsä muiden mennessä katsomaan ilotulitusta.
"Hyvä on. Tehdään se", Kogorō sanoi.
Myöhemmin joukkio juoksi kohti ilotulituksen katsomis-paikkaa kantaen mukanaan istuin-alustaa.
"Voi ei! Unohdimme herättää Yumi-sanin!" Ran sanoi pysähtyen.
"Annetaan hänen olla. Ilotulitus alkaa pian!" Kogorō sanoi.
"Joku todennäköisesti herättää hänet", Omura sanoi.
"Mutta entä jos kaikki unohtavat sen?" Ran kysyi. "Irene-chan, tule. Mennään herättämään Yumi-sanin!" Ran lähti juoksemaan kohti majataloa Shizukan seuratessa Rania.
"Hei!" Kogorō huusi. "Hitsi. Heidän pitäisi vain antaa Yumin nukkua".
Pam! Yksi ilotulitusraketti valaisi synkkää, ja öistä taivasta auringon laskettua vähän aikaa sitten.
"Voi ei! Se on jo alkanut!" Ran sanoi pysähdyttyään Shizukan kanssa majatalon ulko-oven eteen.
Tytöt avasivat majatalon ulko-ovet, ja jättivät sandaalit aulaan pukien tohvelit jalkoihinsa.
"Meidän täytyy kiirehtiä, ja herättää Yumi-san", Ran sanoi juosten Shizukan kanssa kohti Yumin huonemajatalon työntekijän nähdessä heidät.
Lopulta tytöt pysähtyivät majatalon 201-huoneen oven eteen.
"Huone 201. Olemme täällä!" Ran sanoi, ja koputti ovea. Kop kop! "Yumi-san! Yumi-san! Ilotulitus on jo alkanut. Yumi-san, minä avaan oven".
"Häh? No siinähän ovat Ran-chan, ja Irene-chan!" Nakamichi sanoi tullessaan paikalle pyyhe hartioillaan.
"Nakamichi-san!" Ran sanoi irrottaen otteensa Yumin huoneen oven kahvasta, johon hän oli äsken tarttunut.
"Luulin, että menitte jo katsomaan ilotulitusta", Nakamichi sanoi.
"Tulimme takaisin herättämään Yumi-sania", Ran sanoi.
"Heh! Sinun on parasta olla tekemättä niin!" Nakamichi sanoi. "Yumi muuttuu totaalisesti murheelliseksi, kun joku herättää hänet!"
"Miksi olet edelleen täällä, Nakamichi-san?" Ran kysyi.
"Hikoilin pelatessani pöytätennistä, joten kävin kylvyssä", Nakamichi pyyhki otsaansa pyyhkeellään, ja sitten muiden kanssa kohti aulaa laittaen pyyhkeensä yukatansa taskuun. Sitten hän menivät majatalon aulaan nähdäkseen Yukion, ja Norikon. "Sitten kuulin teidän juoksevan tänne. Minusta se oli outoa. Se johtuu siitä, että olemme ainoat, jotka jäivät tänne".
"Mitä teitä vaivaa? Oletteko vielä täällä?" Nakamichi kysyi Norikolta, ja Yukiolta.
"S-Sinä myös?" Yukio kysyi. Sitten hän lähti katsomaan ilotulitusta.
"No, kävitkö sinäkin kylvyssä?" Yukio kysyi.
"Joo. Mutta toisin kuin te kaksi, minä olin pääkylvyssä", Nakamichi sanoi.
"Mutta Ran-chan, on hyvä, ettet herännyt Yumia", Noriko sanoi. "Yumi on kauhea, kun hän herää!"
Ran yllättyi.
Ilotulitus jatkui.
"Mutta Yumi tulee todella vihaiseksi, koska emme herättäneet häntä!" Yukio sanoi.
"Epäilemättä", Noriko sanoi.
Lopulta joukkio saapui ilotulituksen katsomis-paikalle, jossa oli paljon väkeä, ja jossa Omura, ja Kogorō istuivat maahan laittamallaan istuma-alustalla.
"Hei, Ran! Olemme täällä!" Kogorō huusi nähdessään Ranin, ja muut. "M-Missä Yumi on? Siinä olette vain te kaksi".
"Emme onnistuneet herättämään Horikoshi-sania", sanoi Shizuka.
"Häh? Muut olivat juuri meidän takanamme!" Ran sanoi huomattuaan Nakamichin, Yukion, ja Norikon kadonneen.
Kogorō piti kädessään virvoitusjuomatölkkiä, ja alustalla oli 3 muutakin virvoitusjuomatölkkiä.
"Meidän on täytynyt jakautua tuohon joukkoon", Shizuka sanoi.
"Menen etsimään muita", Omura lähti etsimään muita.
"Hei, Omura!" Kogorō huusi.
"Tämä matka näyttää varmasti hajoavan", Ran sanoi.
"J-Joo", Kogorō sanoi.
"Anteeksi, Mōri-san, mutta onko Omura-san sitä tyyppiä, joka ottaa asiat vakavasti?" Shizuka kysyi.
"Kyllä. Omura on aina ollut sellainen", Kogorō sanoi.
(Myöhemmin)
Shizuka, ja muut istuivat majatalon ruokasalissa olevilla lattiatyynyillä.
Heidän edessään olevalla lattialla oli tarjottimilla olevaa ruokaa.
"Hitsi! Omura, ja minä vaivaudumme saamaan paikkoja, eikä kukaan edes ilmesty!" Kogorō sanoi.
"Anteeksi!" Kazushi, ja Yukio sanoi.
"Sitten Omura, ollessaan oma itsensä, meni etsimään muita, eikä koskaan palannut!" Kogorō sanoi.
"Olen pahoillani. Eksyin", Omura sanoi.
"Okei, okei. Unohdetaan se ja juodaan sakkea!" Yukio tarjosi muita sakea.
"Menkää pois, ja tehkää lisää omia juttujanne!" Kogorō sanoi.
Shizuka katsoi oikealla puolellaan olevaa lattiatyynyä, ja osoitti sitä sitten oikealla etusormellaan:
"Hei, Horikoshi-san ei ole vieläkään herännyt?"
"Häh? Nyt kun mainitsit sen, hänen olisi pitänyt jo herätä", Noriko sanoi.
"Hänellä on luultavasti raivokohtaus, koska hän ei voinut tulla katsomaan ilotulitusta", Yukio sanoi.
"Helppoa, sillä jokainen tekee oman asiansa!" Kogorō sanoi.
Nakamichi nousi seisomaan:
"Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Mennään kaikki yhdessä herättämään judokerhomme Madonna!"
"Selvä, mennään!" Yukio sanoi.
"Tarkoitatko, että jos me kaikki herätämme tuon itsekkään tytön, niin hän ei ole niin pelottava, eikö niin?" Kogorō kysyi.
"Hei, hei, varo, ettet sano sitä Yumin edessä!" Yukio sanoi.
"Heh heh!" Noriko nauroi.
Myöhemmin kaikki menivät Yumin huoneen oven eteen, ja Yukio koputti. Kop kop!
"Hei, Yumi, on päivällisen aika!" Yukio huusi. "Yumi! Tuo on outoa".
Sitten Yukio avasi Yumin huoneen oven:
"Hei, nukutko vielä? Sytytän kattovalot!"
Yukio sytytti Yumin huoneen kattolampun, mutta he näkivät Yumin istuvan lattialla nojaten takanaan olevaan seinään, jossa oli iso, valuva veri-tahra, ja Yumin päässäkin oli sellainen, ja hän piti pistoolia oikeassa kädessään.
Kaikki järkyttyivät näkemästään.
"Yumi!" Noriko, ja Yukio juoksivat huoneeseen auttaakseen Yumia.
"Älkää koskeko häneen!" Nakamichi huusi pysäyttäen muut. "Vain, Mōri, ja minä voimme tarttua, koska olen poliisi, ja hän on etsivä! Ran-chan, kiirehdi ja soita poliisille! Kiirehdi!"
"O-Okei!" Ran sanoi toivuttuaan shokistaan. Sitten Ran juoksi soittamaan poliisille.
"Y-Yumi", Noriko itki Kogorōn tutkiessa Yumia.
"Hän on kuollut", Kogorō sanoi lopulta. "Hänen ohimossaan on luotihaava. Hänen oikeassa kädessään on pistooli".
"Mōri-san! Eikö tuo ole se sama ase, joka pari päivää aiemmin nappaamallanne pankkiryöstäjällä oli?" Shizuka kysyi tunnistettuaan aseen. "Se asehan katosi silloin, kun saitte sen pankkiryöstäjän kiinni".
"Mitä?!" Kogorō kysyi, ja katsoi pistoolia. "Pistos on ehdottomasti Smith & Wesson M439. Piipussa on jälkiä, jotka viittaavat siihen, että siihen osui jokin. Paitsi, että Yumi oli siellä tuolloin. Joten Yumi otti pistoolin aikomuksenaan käyttää sitä itseensä. Tämä tarkoittaa, että hän suunnitteli tekevänsä itsemurhan tapaamisessamme
"E-En voi uskoa sitä", Omura sanoi.
"Miksi Yumi tekisi niin?" Yukio kysyi.
"Ei. Älkäämme tehkö hätiköityjä johtopäätöksiä", Nakamichi sanoi. "Odotetaan, kunnes poliisi saapuu tänne".
"O-Olet oikeassa", Kogorō sanoi.
"Yumi, miksi?" Noriko kysyi itkien. "Miksi teit sen?"
"On vielä liian aikaista sanoa mitään. Hetkinen! Horikoshi-sanin kädessä ei näy täältä katsottuna lyijy, ruuti, tai muitakaan vastaavia jälkiä. Ja hänen ohimonsa lähellä ei ole palojälkeä, joka yleensä olisi uhrin ohimon lähellä tuollaisilla rikospaikoilla. Voisiko olla niin, että joku murhasi Horikoshi-sanin, ja järjesti sitten suljetun huoneen tilanteen?! Mutta miksi?!" Shizuka mietti.
Shizuka katseli ympärilleen, kunnes näki Yumin huoneen ikkunasta taivaalle ilmestyneet, synkät pilvet:
"Alkaakohan kohta sataa vettä?"
Pian alkoi sataa vettä.
"Arvasit näemmä oikein", Kogorō sanoi.
"Mitä?! Kestääkö 2 tuntia ennen kuin poliisi ehtii tänne?" Kogorō kysyi, kun Ran oli palannut Yumin huoneeseen, ja kertonut keskustelustaan poliisin kanssa.
"Joo", Ran sanoi. "He sanoivat, että kadut ovat todella ruuhkaisia festivaalien takia".
"Helppoa! Emme voi mitenkään odottaa 2 tuntia!" Kogorō sanoi, ja riisui yukatansa takki-osan. "Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tutkia hänen ruumiinsa itse".
"Joo. Toiko joku kameran?" Kazushi kysyi.
"Minulla on kamera", Omura sanoi.
"Anna se minulle", Kazushi sanoi.
"Menen hakemaan sen huoneestani!" Omura meni hakemaan kameransa.
"Kuka olisi uskonut, että meidän pitäisi käyttää sitä tutkiaksemme Yumia?" Nakamichi kysyi.
"Ajatukseni oli täsmälleen tuollainen", Kogorō sanoi.
(Myöhemmin)
Nakamichi valokuvasi Yumia Omuran kameralla, ja katsoi sitten Kogorōa:
"Hyvä on, Mōri".
"Okei", Kogorō aloitti tutkimukset. "Jopa hänen varpaansa ovat alkaneet jäykistyä".
"Tämä tarkoittaa, että hän on ollut kuollut jo jonkin aikaa", Nakamichi sanoi.
"Tarkastan ärtymyksen varmuuden vuoksi", Kogorō sanoi.
"Joo, mutta näin suuren verenhukan takia en usko, että sitä tulee paljon", Nakamichi sanoi.
"H-Hei! Yumilla ei ole alusvaatteita yllään!" Kogorō sanoi. "Miksi se on niin?"
"En tiedä", Nakamichi sanoi.
"Se ei ole ainoa outo asia", Shizuka ajatteli. "Horikoshi-sanilla on yllään iso yukata. Kun hän oli aiemmin aulassa, niin hänellä oli päällään pienempi yukata. Ja hänen asetta pitelevän käden sormi jäykistyi olematta kiinni tuon aseen liipaisimessa. Mutta oudoin asia on hänen päässään, koska siinä ei ole palojälkeä, kuten yleensä on tällaisilla rikospaikoilla. Kun ase laukeaa, ampujan iholle ja vaatteisiin jää lyijyä, nokea, antimonia ja bariumia ja nitriittiä ynnä muuta. Mutta täältä katsottuna näyttä ihan siltä, että Horikoshi-sanin iholle ja vaatteisiin ei ole jäänyt lyijyä, nokea, antimonia ja bariumia ja nitriittiä ynnä muuta. Pukiko joku Horikoshi-sanin uudelleen ammuttuaan Horikoshi-sania?"
"Anteeksi, Mōri-san, mutta olen nähnyt rikos-elokuvia katsoessani sen, että kun ase laukeaa, niin ampujan iholle ja vaatteisiin jää lyijyä, nokea, antimonia ja bariumia ja nitriittiä ynnä muuta. Onko se aina niin?" Shizuka kysyi.
"On. Katso vaikka oikeaa Yumin kättä", Kogorō sanoi, ja otti aseen pois Yumin kädestä, laittoi sen lattialle, ja nosti Yumin oikeaa kättä ylemmäs nähdäkseen sen, ettei siinä näkynyt mitään Shizukan äsken mainitsemista aineista:
"Tämäpä outoa. Yumin kädessä ei ole mitään jälkiä Irenen äsken mainitsemista aineista".
"Olet oikeassa", Nakamichi sanoi huomattuaan saman.
Ran toi isälleen uuden yukatan takki-osuuden, sillä Nakamichi laittoi Kogorōn aiemman yukatan takki-osuuden Yumin päälle:
"Oletko keksinyt mitään, isä?"
"Yumi kuoli hänen ruumiinsa jäykistysasteesta päätellen yli 7 tuntia sitten", Kogorō sanoi pukien yukatan uuden takkiosan ylleen.
"Yli 7 tuntia sitten? Se olisi noin kello 3:00", Omura sanoi.
"Eikö se ollut se aika, kun Yumi jätti meidät, kun menimme pöytätennishuoneeseen?" Yukio kysyi.
"Joo. Yumi luultavasti palasi tähän huoneeseen, otti piilossa olevan pistoolin, ja ampui itseään päähän", Nakamichi sanoi.
"Sitten ei ole virhettä olettaa niin, että se oli itsemurha", Kogorō sanoi.
"Mutta miksi...miksi Yumi tekisi itsemurhan?" Noriko kysyi.
"Muista mitä Yumi sanoi aiemmin", Yukio sanoi. "Hän oli luultavasti masentunut. Siksi hän teki sen".
"Mōri-san, kuinka Horikoshi-san ampui itseään päähän?" Shizuka kysyi.
"Miksi kysyit tuota nyt?" Ran kysyi.
"Eikö se ole ilmeistä?" Kogorō kysyi. "Hän työnsi aseen hänen päähänsä näin. Häh?!"
Sitten, Kogorō, ja Nakamichi yllättyivät, ja jatkoivat tutkimuksia.
"Hei, Mōri!" Nakamichi huusi. "Mikä hätänä? M-Mitä on tekeillä? Mōri!"
Kogorō otti yukatan takki-osan pois Yumin päältä jatkaen tutkimuksia:
"Hei, Nakamichi. Kun ihmiset tekevät itsemurhan pistoolilla, niin yleensä he laittavat sen suoraan päähänsä, eikö niin?" Kogorō kysyi.
"J-Joo", Nakamichi sanoi.
"Sitten haavassa pitäisi olla jotain, joka puuttuu tästä tapauksesta", Kogorō sanoi.
"O-Olet oikeassa!" Nakamichi katsoen Yumin päätä. "Palojälkiä ei näy!"
"Niin on", Kogorō sanoi. "Kun ammut pistoolilla, niin pistoolin piipusta tulee silloin korkean lämpötilan salama, joka tulee pistoolissa olevan luodin mukana. Jos hän laittaa aseen päähänsä, niin siinä pitäisi ehdottomasti olla palamisjälkiä. Se, että palamisjälkiä ei ole tarkoittaa sitä, ettei tämä voi olla itsemurha. Siksi Yumin iholle ja vaatteisiin ei jäänyt lyijyä, nokea, antimonia ja bariumia ja nitriittiä ynnä muuta".
"S-Se tarkoittaa sitä, että joku muu ampui hänet!" Nakamichi huusi.
"Joo. Joku ampui Yumin, ja yritti saada sen näyttämään itsemurhalta", Kogorō sanoi. "Murhaaja on siis joku, joka yöpyy tässä majatalossa!"
Kaikki säikähtivät.
"Yumin huoneen ovessa, tai Yumin huoneen ikkunassa ei ole murtautumis-jälkiä, joten murhaaja saattaa olla joku, jonka Yumi tunsi", Kogorō tutkittuaan Yumin huoneen oven, ja ikkunan murtautumis-jälkien varalta.