Heipä hei! Tässä on Dangerous Nightmare-fanfictionin uusi luku, johon on haettu hieman inspiraatiota Lego Ninjago-sarjasta, jonka oikeuksia en omista, ja tein samoin hakemalla yhteen rakennukseen inspiraatiota Kaguya-Hime no Monogatari-elokuvasta, jonka oikeuksia en omista. Nähdään seuraavassa luvussa.
"Sarada, ja Yuzuka lähettivät raportin", Yamato sanoi tullessaan Tsunaden työhuoneeseen, ja laittoi sitten droonin Tsunaden työpöydälle.
"Mitä tytöt ovat saaneet selville?" Shizune kysyi.
"Yamato, Shizune, tutkikaa videokameran filminauha", Tsunade sanoi.
"Kyllä", Yamato, ja Shizune sanoivat.
Sarada, ja Yuzuka istuivat Lunan kanssa Narukon huoneen lattialla.
"Mitä varten tarvitsemme tämän kimonon?" Sarada kysyi pitäen heidän aiemmin sieppaamansa palvelijattaren kimonoa käsissään.
"Soluttautuaksemme palvelijattarien joukkoon. Voitko tehdä sen?" Yuzuka kysyi.
"Hyvä on. Henge!" Sarada muutti itsensä 30-vuotiaaksi naiseksi, jolla ei ollut silmälaseja, ja jolla oli pitkät, mustat hiukset. Sitten hän otti sidotun naisen kimonon, ja puki sen ylleen.
"Hetkinen! Teen sinulle pienen muutoksen tällä naamioitumis-setilläni", Yuzuka sanoi, ja meikkasi Saradan kansvot meikkisetillään.
Saradan kasvoissa oli myöhemmin valkoista puuteria, ja punaista huulipunaa, ja violettia luomiväriä. Hänen hiuksensa oli nyt kamattu nutturalle pään takapuolelle hiuspampulalla, jossa oli punaisten kukkien kuvia.
"Saanko esitellä, naamioneito Fubuki?" Yuzuka hymyili.
"Millä välillä teit minulle tämän nutturan?" Sarada kysyi katsoen itseään peilistä, jonka hän oli ottanut esiin varustepussistaan.
"Oikea ninja ei koskaan kerro salaisuuksiaan. Etkö tiennyt?" Yuzuka kysyi.
Sarada kohotti kulmiaan, ja sitten Sarada meni kohti lomakeskusta.
"Ketkä mahtavat taistella seuraavaksi?" Naruko mutisi. "Edellisestä taistelusta on vasta pari tuntia".
"En tiedä", Narukon ikäinen tyttö sanoi istuen Narukon viereen. Tytön iho oli vaalea, ja silmät olivat vihreäsiniset. Hänen hiuksensa olivat pitkät, ja violettiruskeat. Hänen yllään oli purppura pusero, mustat housut, ja mustat sandaalit.
"Milloin tulit tälle saarelle?" Rei kysyi.
"Samana päivänä kuin te. Sinä annoit minulle laukun, jonka pudotin vahingossa tämän lomakeskuksen lattialle", Tyttö sanoi Narukolle.
"Ymmärrän, mutta ihosi oli silloin ruskettunut. Käytitkö Henge no jutsua?" Naruko kysyi musitettuaan kyseisen asian.
"En, vaan aurinkovoidetta, joka sai ihoni ruskettumaan hieman", Tyttö sanoi. "Olen Skyler. Ilo tavata".
"Ilo tavata. Olen Uzumaki Naruko", Naruko sanoi katsoen Skyleriä.
"Ilo tavata. Olen Uchiha Rei", Rei sanoi. Hänelle tuli epäileväinen tunne Skyleristä.
"Taistelit hyvin Savun mestaria vastaan", Skyler kehui koskettaen Rein oikeaa olkapäätä. Kun Skyler otti kätensä pois Rein olkapäältä, Skyler hymyili:
"Asun teidän tavoin Konohassa, mutta olen niin usein tehtävillä, etten ole ehtinyt puhua teille".
"Selittää sen, että miksi puhumme vasta nyt kunnolla", Hinata sanoi.
Rei oli hyvin epäluuloinen Skyleria kohtaan.
"Seuraavana tämän taistelevat Hyuga Hinata, Veden Mestari, ja Koga, Varjon mestari", Chen ilmoitti. "Taistelu alkaa tänään parin tunnun kuluttua, ja se käydään samalla areenalla, jolla eilinen taistelu käytiin".
"Tsemppiä, Hinata-chan", Naruko sanoi.
Hinata nyökkäsi.
"Ibiki, oletko saanut jotain selville siitä, Yuzukan, ja Saradan tänne lähettämän, Chenille työskentelevän palvelijattaren kuulusteluista?" Tsunade kysyi istuen työpöytänsä takana olevalla tuolilla.
"Vain sen, mitä tyttöjen meille lähettämän videokameran filmille oli kuvattu", Ibiki sanoi:
"Jatkamme kuitenkin kuulusteluja".
"Erittäin hyvä", Tsunade sanoi.
"Muuten, Chenin karkottamisen aikoina täältä kadonnut kunoichi oli Yuuna, jolla oli erikoinen Kekkei Genkai. Hänen Kekkei Genkainsa oli Anbā(meripihka), jolla voi matkia muiden voimia", Shizune laittoi Shizukan hiljattain löytämän kansion Tsunaden työpöydälle.
Tsunade näytti epäileväiseltä:
"Se on hankalaa, mutta voiko se tehdä saman erilaisilla voimilla? Tuo Rei, Hinata, Ino, ja Naruko Shizukan, ja Kakashin kanssa tänne. Haluan heidän todistavan tätä keskustelua".
"Kyseiset tytöt ovat nyt Bi no shimalla, mutta voin lähettää viestin heille", Shizune sanoi:
"Anbān käyttäjä voi matkia muiden voimia koskettamalla niiden käyttäjiä, mutta hän ei voi matkia Dōjutsuja".
"Todellako?" Tsunade kysyi.
"Totta", Shizune sanoi ryhtyen kirjoittamaan viestiä.
"Unohdin, että tytöt ovat nyt Bi no shimalla", Tsunade mutisi ärtyneenä.
Sasuke saapui Kin no Kuniin, joka oli lähellä Oto no Kunia.
Kauempana oli vuoria, ja jokia. Kin no Kunissa oli pieni kylä, ja kyseisessä kylässä oli jopa peltoja. Kauempana oli metsiä.
"Tämä taitaa olla se paikka, jossa valtakuntani oli ennen kuin Beryl hyökkäsi Metalian kanssa Kuuhun otettuaan Metalian voimilla valtakuntani ihmisiä hallintaansa", Sasuke mietti muistettuaan kyseisen asian katsoessaan Kin no Kunia, ja muistettuaan sitten sen, että miltä hänen valtakuntansa oli näyttänyt joskus kauan sitten hänen edellisen elämänsä aikana. Nyt Kin no Kuni näytti ihan samalta, kuin jotkut pienet Ninja-maat, joissa Sasuke oli käynyt joissain vaiheissa suorittamassa Orochimalta saamiaan tehtäviään.
Käveltyään jonkun aikaa Sasuke näki tuhotun palatsin rauniot, ja osittain tuhotun muurin, jonka eteen hän pysähtyi. Osittain tuhotun muurin aukoista näkyi puutarha, joka oli täynnä rikkaruohoja, ja tuhoutuneita raunioita.
"Kyllä. Tämä se on. Berylin, ja Metalian hallinassa olevat ihmiset tekivät täällä perusteellista tuhoa", Sasuke ajatteli.
"En menisi sinne, jos olisin sinä. Tuo paikka on turmeltu jollain kirouksella", Eräs mies sanoi nähdessään Sasuken katsovan tuhottua linnaa.
"Millä tavalla turmeltu?" Sasuke kysyi.
"Anna kun näytän", Mies sanoi yrittäen lähestyä linnan porttia, mutta ei pystynyt kulkemaan linnan portista sisälle. "Noin käy kaikille, jotka yrittävät kulkea tuon linnan portista sisälle. Legendan mukaan se oli kerran kaunis, ja vauras linna, jossa asui nuori prinssi nimeltä Endymion. Hän oli Golden Kingdomin kruununprinssi. Tämän maan nimi oli ennen Golden Kingdom. Prinssillä oli romanttinen suhde Kuun valtakunnan, Silver Millenniumissa silloin asuvan, Prinsessa Serenityn kanssa. Valitettavasti kaikki eivät olleet iloisia prinssin, ja prinsessan välisestä rakkaudesta. Tässä maassa asui nimittäin nuori, Beryl-niminen nainen, joka oli alhaisen tason velho. Beryl oli rakastunut Prinssi Endymioniin, ja meni tosi usein tuon palatsin puutarhaan nähdäkseen prinssin, mutta kun Beryl teki eräänä päivänä taas yhden, salaisen vierailun Golden Kingdomin puutarhaan, hän näki, kun Prinssi Endymion, ja Prinsessa Serenity puhuivat Golden Kingdomin puutarhassa. Siitä seurasi eräs tragedia, joka tuhosi prinssin, ja prinsessan onnen, sillä Berylistä tuli pakkomielteisesti kateellinen, kun hän ymmärsi Prinssi Endymionin, ja Prinsessa Serenityn rakastuneen toisiinsa. Beryl ajatteli sen seurauksena niin, että jos hän ei saa Endymionia, niin sitten kukaan muukaan ei saa Endymionia. Sitten eräänä iltana taivaalla näkyi meteoriparvi, ja siinä meteoriparvessa oli meteori, joka oli erilainen, kuin muut. Sen meteorin huhutaan olleen oikeasti joku paha henki, tai jotain vastaavaa. Se meteori laskeutui nimittäin Golden Kingdomin lähellä oleviin metsiin, ja muuttui violettimustaksi olennoksi, jolla oli punainen merkki otsassaan, siniset silmät, ja punainen suu. Beryl, joka oli sinä yönä metsässä harjoittelemassa loitsujaan, kohtasi sen pahan hengen, ja kyseinen paha henki tarjosi Berylille voimaa tuhota Kuun valtakunta saadakseen Endymionin itselleen haluten Silver Millenniumin kuningattaren suojeleman Maboroshi no Ginzuishoun itselleen hallitakseen koko maailmankaikkeutta. Beryl myi sielunsa sille pahalle olennolle voidakseen kostaa Berylin epäonnisen rakkauden Prinsessa Serenitylle. Beryl, ja se paha henki, jonka nimi oli Queen Metalia, alkoivat turmella maamme asukkaita, ja sen seurauksena maamme silloiset asukkaat hyökkäsivät Kuuhun ollen Berylin sinä aikana alaisia tuhoten ensin tuon linnan. Vain Prinssi Endymion pysyi järjissään, ja onnistui pakenemaan Kuuhun varoittaen Kuun ihmisiä. Valitettavasti siitä seurasi Kuun valtakunnan tuhoutuminen, ja sinä päivänä Beryl tappoi Endymionin. Prinsessa Serenity teki sen seurauksena itsemurhan Prinssi Endymionin miekalla, kun ei kestänyt rakkaansa menetystä. Kun eräs prinsessan henkivartija oli tappanut Berylin Kuun Pyhällä Miekalla, niin Queen Serenity uhrasi itsensä sinetöidäkseen Maboroshi no Ginzuishoun voimilla Metalian pois, ja toivoi sen seurauksena tyttärensä, ja kaikkien muidenkin sinä päivänä Maan, ja Kuun välisessä taistelussa kuolleiden ihmisten syntyvän uudelleen Maassa. Kuulemiemme huhujen mukaan Kuun prinsessa syntyi uudelleen Konohagakure no Satossa".
"Olen nähnyt kyseisen prinsessan itse", Sasuke sanoi.
"Prinsessaa koskeva huhu on siis totta, mutta emme tiedä, että syntyikö prinssi uudelleen täällä Maassa", Mies sanoi eräiden muiden tullessa paikalle.
"Olen varma siitä. Liikkuuko siitä kirouksesta muita huhuja?" Sasuke kysyi katsoen taas tuhottua linnaa.
"Huhujen mukaan kirous katoaa vain, kun prinssin reinkarnaatio palaa tähän maahan, ja yrittää kävellä tuon linnan portista sisään, sillä tuo kirous alkoi heti sinä päivänä, kun tuo palatsi tuhottiin", Mies sanoi.
Sasuke käveli kohti linnan porttia, ja kosketti sitä ilman, että mikään pysäytti häntä. Sen seurauksena maasta nousi esiin kultaista energiaa, joka liikkui koko palatsin päällä.
Palatsin muurista tuli nyt lyhyt, ja se oli harmaa, ja sen päällä oli mustia kattotiilia, ja portti muuttui isoksi puuportiksi, joka avautui. Puuportin päällä oli iso, katon harjan näköinen katto, jonka päällä oli myös mustia kattotiilejä, ja 3 muuta, samanlaista porttia ilmestyi muurin 3 muuhunkin kohtaan. Linnan uusilta porteilta lähti kivilaatoilla katetut tiet kohti linnaa samalla, kun rikkaruohot katosivat kartanon puutarhasta, ja tilalle ilmestyi hyvin hoidettu nurmikko, ja sen jälkeen linna muuttui isoksi kartanoksi, jonka ulkoseinät olivat ruskeat, ja katot oli peitetty mustilla kattotiileillä. Kartanon puutarhoissa oli erilaisia kukkia, ja erilaisia puita, sekä katos, jossa saattoi pitää lemmikki-haukkoja. Kartanon puutarhoissa oli jopa erilaisia patsaita.
"Uskomatonta!"
"Onko hän se, jota olemme odottaneet?!"
"Sen täytyy olla hän
Sasuke ei piitannut takanaan olevien ihmisten puheista, sillä hän katsoi kartanon kokemaan palatsin äsken kokemaa mudonmuutosta. Sitten kartanon pääovet avautuivat, ja niistä ilmestyi kultaista energiaa, joka kietoutui Sasuken ympärille, ja hänen vaatteensa muuttuivat Prinssi Endymionin haarniskaksi, minkä jälkeen hän kulki kartanon portista onnistuneesti kartanon muurin sisäpuolelle.
"Tervetuloa takaisin kotiin, Prinssi Endymion", Sasuken takana seisovat miehet sanoivat, minkä seurauksena Sasuke kääntyi ympäril, ja näki kyseisten ihmisten kumartavan hänelle.
"Kotiin?" Sasuke mietti.
"Olette nyt tämän maan johtaja, ja sen seurauksena maamme vuorissa olevat kultakaivokset ovat nyt teidän omistamianne", Eräs mies sanoi. "Jos sopii, niin jotkut meistä voisivat työskennellä kartanossanne".
"Hyvä on", Sasuke sanoi.
"Meidän pitäisi järjestää juhlat prinssin kotiinpaluun kunniaksi", Joku ehdotti.
"He saavat juhlia", Sasuke ajatteli. "Hyvä on".
"Mikä on nykyinen nimenne?" Joku kysyi Sasukelta.
"Uchiha Sasuke", Sasuke sanoi.
"Hyvä on, Sasuke-sama", Joku sanoi.
Sasuke meni tutkimaan kartanoa samalla, kun ihmiset aloittivat juhlien järjestämisen. Sasuke jätti kengät kartanon aulaan, ja käveli kartanon käytävällä, ja avasi yhden, valkoruskean liukuoven tullakseen huoneeseen, jossa oli kirjahyllyjä, ja huoneen keskellä oli matala, ruskea lattiapöytä, jonka lähellä olevalla lattialla oli lattiatyynyjä, ikkunoiden edessä oli vihreät bambuverhot. Huoneen lattiaan oli kiinnitetty metallisia, musta, ja pitkävartisia kynttilänjalkoja.
Sasuke työnsi yhtä bambuverhoa sivuun, ja näki yhden kartanon sisäpihan, jolla ei ollut patsaita, mutta verannan alla oli puisia tukipilareita, jotka olivat tukevat, ja joiden ansiosta verannan alla saattoi kulkea, sillä verannan lattia ei ollut kiinni maassa, ja sisäpihalla oli muutama patsas.
"Tämä kartano on niin iso, että sen tutkimiseen menee jonkin aikaa", Sasuke mietti laittaen bambuverhon takaisin paikalleen, ja istui sitten lattiatyynylle pohtimaan tilannetta.