Heipä hei! Tässä on Legend of the Airi (Earth)-fanfictionin uusi luku. Tiedän, että tämän fanfictionin tauko kesti jonkin aikaa, ja pyydän sitä anteeksi, mutta olen ollut hieman kiireinen muiden fanfictionieni työskentelyn parissa.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Azula ampui kädestään salaman seisoessaan Lon, ja Lin kanssa laivansa kannella.

"Lähes täydellistä", Lo sanoi.

"Yksi hius roikkuu", Li sanoi nähtyään Azulan otsaa vasten roikkuvan hiuksen

"Lähes ei todellakaan riitä!" Azula pyyhkäisi hiuksen sivuun otsaltaa, ja ampui sitten uuden salaman.


Iroh heräsi, ja nousi istumaan sängyssään katseli uteliaana ympärilleen. Hän oli äsken tuntenut jonkun käyttävän salamaa:

"Kuka se voisi olla?"


"Airi, oletko tosissasi sen suhteen, mitä Kenraali Fong sanoi sinulle aiemmin?" Katara kysyi heidän huoneensa ikkunasta ulos, öiselle taivaalle katsovalta Airilta.

"Minun on selvitettävä se, että miten voin hallita Avatar-tilaa. Tämä voisi olla oivallinen testi sille, sillä en tiedä kovinkaan paljon Avatar-tilasta. Siihen voi liittyä jopa tietynlaisia riskejä", Airi sanoi.

"Eli haluat tutkia Avatar-tilan mahdollisia riskejä osataksesi varoa niitä", Katara sanoi ymmärrettyään Airin sanojen merkityksen.

"Niin", Airi sanoi.

Airi, ja hänen ystävänsä olivat tänään Kenraali Fongin avulla yrittäneet selvittää sen, että miten Airi voisi päästä Avatar-tilaan, ja testanneet erilaisia vaihtoehtoja.

"Kukahan on se Ba Si Sein vaikutusvaltainen asukas, joka ei halua maan valtiaan tietävän tästä sodasta?" Sokka mutisi.

"Onko nyt sopiva hetki miettiä sitä?" Katara mietti.


"Tosi kauniita", Iroh sanoi laittaen hänen, ja Sukon huoneen pöydälle erilaisia simpukankuoria, jotka hän oli aiemmin pominut rannalta. "Nautin näistä muistoista tulevina vuosina".

"Emme tarvitse tavaroita, sillä meidän on nyt kannettava kaikki itse!" Zuko huusi.

"Hei veli, setä", Azula sanoi istuen eräällä tuolilla.

"Mitä teet täällä?" Zuko kysyi katsoen siskoaan vihaisena.

Azula piti kädessään yhtä simpukankuorta:

"Kotimaassani tervehdimme miellyttävästi, ennen kuin kysymme kysymyksiä. Vai oletko tullut niin sivistymättömäksi, pikku Zuzu?"

"Älä puhuttele minua tuolla nimellä!" Zuko katsoi Azulaa vihaisena.

"Mistä saamme tämän kunnian?" Iroh kysyi selvästi järkyttyneenä.

"Hm...sen täytyy olla sukuvika. Menette molemmat niin nopeasti suoraan asiaan", Azula mursi sormenpäissään pitämänsä simpukankuoren, minkä seurauksena Iroh näytti vihaiselta. "Olen tullut kotia asti tänne tuomaan viesten teille kahdelle. Isä muutti mielensä. Perhe on hänelle yhtäkkiä erittäin tärkeä. Hän on kuullut huhuja muiden suunnitelmista syräjäyttää hänet. Petollisista suunnitelmista. Perhe on ainoa, johon voit todella luottaa. Isä katuu karkoittamistasi, Zuko. Kuuntelitko minua. Sinun pitäisi olla iloinen. Innoissasi. Kiitollinen. Kerroin sinulle juuri mahtavia uutisia".

"Olen varma, että veljesi tarvitsee vain hetken aikaa harkita..." Iroh oli sanomassa.

"Älä keskeytä, setä!" Azula sanoi raivoissaan. Sitten hän katsoi Zukoa:

"En ole vieläkään kuullut vastaustasi, tai kiitostasi. En ole sanansaattaja, joten minun ei olisi tarvinnut tulla tänne asti kertomaan tätä sinulle".

"Katuuko isä todella? Haluaako hän minut takaisin?" Zuko kysyi.

"Näyttää siltä, että tarvitset todella aikaa pohtia tätä. Tulen tapaamaan sinua uudelleen huomenna. Hyvää illan jatkoa", Azula sanoi lähtien huoneesta.

"Luuleeko hän todella, että uskon häntä? Tunnen siskoni varsin hyvin, ja siksi tiedän varsin hyvin sen, että Azula on tosi hyvä valehtelemaan. Ja isäkö muka haluaisi minut takaisin kaiken sen jälkeen, mitä hän teki minulle ollessani 13-vuotias? Hän ei epäröinyt hetkeäkään polttaa kasvoilleni tätä arpea. Puhumattakaan Lu Ten serkun kuoleman jälkeen siitä, mitä isä olisi tehnyt minulle, jollei äiti olisi ehdottanut isälle sitä kauppaa, jolla äiti pelasti henkeni. Jotain epäilyttävää tässä on", Zuko mietti.


"Airi, en syytä sinua siitä, että haluat tutkia Avatar-tilan mahdollisia riskejä. Muistatko, kun olimme Eteläisessä tuulitemppelissä, ja löysit Munkki Gyatson luurangon? Sen täytyi olla kamala kokemus sinulle. Kun suutuit, niin vaikutit silloin ihan erilaiselta siirtyessäsi silloin Avatar-tilaan. En väitä sitä, etteikö Avatar-tilan sinulle antama voima olisi uskomatonta, ja avuliasta. Yritä kuitenkin ymmärtää se, että sinua rakastavien silmissä on todella pelottavaa katsoa sinua ollessasi raivoissasi, tai surullinen", Katara sanoi.

"Kiitos, Katara. Arvostan huolenpitoasi, mutta tämän sodan lopettaminen on minun tehtäväni. En voinut suojella kansaani 100 vuotta sitten, mutta voin yrittää pelastaa muut kansakunnat tulen valtiaalta. Sen olen velkaa tälle maailmalle ollessani 100 vuoden ajan kadoksissa. Syytän yhä itseäni siitä, mitä kansalleni tapahtui. Toki olen iloinen siitä, että uusia tuulenkulkijoita on ilmestynyt, mutta se ei pyyhi pois suruani kansani 100 vuotta sitten kokemasta kohtalosta. Sitä paitsi, Avatar-tilan avulla voin ehkä saada jotain selville minua edeltäneistä Avatareista, sillä en tiedä heistä vielä kovin paljoa", Airi sanoi.

"Ymmärrän uteliaisuutesi sen asian suhteen", Katara ajatteli.