Ikäraja: K+/T

Genre: perhe, ystävyys, romantiikka

Varoitukset: -

Nimistä: Logan Kirkland (Australia), HR (Hutt River), Wendy (Wy), Henri Maes (Luxemburg)

Aiheet: Comfort (mukavuus, lohtu, lohdutus) ja Culture (kulttuuri)

Kirjoittajan kommentti:

Hetalia Rare Pair Week 2023 meni tumblr:ssä syksyllä 2023. Olen jälleen kerran myöhässä, mutta tässä on muutama tarina sitä varten.

.

Tiivistelmä:

Logan on surkea ja hukassa, mutta asioiden tola on juuri muuttumassa. Human AU.

.


Pois sohvan pohjalta


.

Asioita, joita Logan Kirkland ei kertonut itsestään, osa yksi: kun hänestä tuntui erityisen kurjalta tai hän ei saanut öisin unta, hän katsoi Vili Vilperiä.

Naurakaa vain. Australialaiskundi katsomassa piirrettyä koalasta. Hulvatonta kerta kaikkiaan. Puuttui vain surffilauta kainalosta ja hän olisi yksi iso vitsi.

Vaikka sellainen hän kyllä totta puhuen tunsi olevansa. Vitsi. Pikaruokalan pomo oli sanonut samoin parin sylkipisaran saattelemana antaessaan hänelle potkut. Logan, sinä olet pelkkä vitsi!

Siitä oli neljä päivää, mutta kurja fiilis ei jättänyt häntä ja siksi vanha Vili Vilperi -kasetti, jonka hän oli pakannut mukaan muuttolaatikkoon, kun he olivat lähteneet Australiasta kolme vuotta sitten isän saatua tilaisuuden työskennellä ulkomailta, pyöri lähes tauotta videonauhurissa.

Vili sai asiat kuntoon. Se lohdutti Logania, oli lohduttanut lapsesta lähtien, kun hän itse oli ollut vilkas, vauhdikas, utelias, kuriton ja jekkuileva, koska lopulta Vili oli aina reilu, puolusti ystäviään ja tärkeinä pitämiään asioita, pyysi anteeksi, korjasi sen mitä oli rikkonut. Vuosikausia Vilin seikkailujen seuraaminen oli valanut häneen uskoa ja toivoa tulevasta. Jos Vili selvisi ja pärjäsi, hän selviäisi ja pärjäisi myös.

Nyt se tuntui lapselliselta. Piirretty todellisuus oli keksittyä ja käsikirjoitettua. Oikea maailma ja aikuisuus oli paljon monimutkaisempaa, liikaa Loganin voimille. Kaikki oli. Ranskanperunoiden paistorasvan haju oli jo luultavasti pinttynyt hänen hiuksiinsa, koska hän ei ollut saanut raahattua itseään pesulle illalla potkujen jälkeen eikä myöhemminkään. Hänen ei tarvinnut enää mennä päivisin minnekään, joten mitä väliä?

Wendy oli käynyt ainakin sata kertaa kysymässä häntä leikkimään kanssaan ja murjottanut, kun hän ei tullut. Iltasella sohvan selkänojan taa tuli äiti, väänteli käsiään ja koetti lausua jotain rohkaisevaa. Parhaillaan työmatkalla oleva isä oli yrittänyt samaa puhelimessa. Uusia siimoja veteen vaan, poika!

Uusia siimoja. Toisin sanoen yritä uudelleen. Ikään kuin hän ei olisi yrittänyt. Oli hän. Joka ikinen kerta, joka ikisessä uudessa paikassa, mutta hän ei koskaan pärjännyt pitkään. Pikaruokamesta oli vain tuorein tapaus.

Logan käsitti aiheuttavansa perheelleen huolta, samoin kuin sen, ettei voisi jäädä oleskeluaulan sohvalle loppuelämäkseen. Hän tahtoi vain olla hetken ihan yksin, toipua, katsoa Vili Vilperiä ja koota siten itsensä uudelleen toimivaksi yhteiskunnan jäseneksi.

HR:n askeleet erottuivat kauempaa ja jokin ennakkoaavistus kertoi Loganille, että nuorempi veli oli tulossa hänen luokseen. Logan luimisti mielessään ajatukselle. HR oli tähän mennessä ollut ainoa, joka oli jättänyt hänet täysin rauhaan. Ei tosin välttämättä niinkään hienotunteisuudesta kuin siksi, että leijaili aina omissa maailmoissaan – heidän keittiössään olisi voinut olla avaruuspukuun sonnustautunut kenguru ahtautumassa avaruusrakettiin eikä HR välttämättä huomaisi mitään erikoista. Piirre oli pikkuveljen ärsyttävimpiä, mutta tällä kertaa Logan oli arvostanut sitä eniten.

Tai ainakin enemmän kuin dramatiikka, joka seurasi HR:ää kuin viitanliepeeseen lisätty kirjailu.

Yhtäkkiä äänettömällä pyörinyt piirrossarja sammui. HR seisoi television kuvaruudun edessä pistorasiasta irti vedetty johto kädessään.

Logan kimmahti pystyyn sohvalta, mutta HR nosti vain käsivartensa pysähtymistä käskevään eleeseen ja jokin ehdottomuus hänen olemuksessaan sai Loganin pysähtymään. HR piti asentonsa varmistaakseen, että Logan todella pysyi aloillaan ja viittoi sen jälkeen jotakuta tulemaan peremmälle. Logan kääntyi katsomaan sivulleen nähdäkseen, mistä oli kyse – ja jähmettyi.

Voiluojaei. Miksi? Miksi juuri Maes?

Asioita, joita Logan Kirkland ei kertonut itsestään, osa kaksi: vaaleatukkainen, kohtelias ja naurettavan hyvin pukeutuva Henri Maes, entinen kotikoululainen ja HR:n uusin löydökki-maskotti, kolahti häneen lujaa.

Oikeasti, se ei ollut edes hauskaa. Loganin ei tarvinnut kuin kuulla Maesin ääni etäältä ja hänelle tuli levoton ja hermostunut olo, sydän alkoi takoa lujempaa ja kämmenet hikosivat. Oireet olivat niin klassiset, että hän oli ymmärtänyt miltei heti mitä ne tarkoittivat, mutta siitä ei ollut hyötyä. Maes oli HR:n ystävä ja 97 prosentin todennäköisyydellä tuleva ensimmäinen poikaystävä. Loganilla ei ollut pienintäkään saumaa eikä aikomusta mennä puuttumaan asiaan. Siksi hän yritti aina pysytellä poissa, kun HR tuli kotiin Maes muassaan.

Ja tuossa Maes silti oli, hänen edessään HR:n äskeisellä paikalla käsissään pieni valkoinen lappu, jota hän silmäili hermostuneena. HR seisoi hänen takanaan ja laski kämmenensä Maesin harteille puristaen rohkaisevasti. Maes veti värähtäen henkeä, katsoi lappuaan vielä kerran ja kohotti sitten sinisen katseensa suoraan Loganiin.

"Tämä on interventio – väliintulo. HR on sitä mieltä, että jonkun täytyy puuttua tilanteeseen, jossa olet " Maes elehti toisella kädellään pienesti sohvaa ja huonetta kohti. "Jonkun ulkopuolisen. Minun mieluiten, että viesti menisi parhaiten perille."

Loganin sisällä vihlaisi. Tämä oli julmuutta. Ei ollut reilua, että HR toi Maesin tänne, kun hän oli heikoimmillaan, mutta käyttää tätä sen lisäksi vielä puhujanukkenaan? Se oli liian paksua. Hän loi veljeensä ruman katseen Maesin ohi.

"Minä vihaan sinua."

"Kuuntele" HR vain totesi rauhallisesti, mutta Loganin hermot paloivat jo ja suuttumus täytti hänen sanansa murinalla.

"HR, minä oikeasti vihaan –"

"Minä olin siellä" Maes korotti ääntään. Sen vapina erottui selvästi hänen jatkaessaan ilman muistilapun tukea. "Pikaruokalassa. Minä olin siellä, kun sait potkut. Olin jonossa."

Logan sulki silmänsä. Muisto vyöryi hänen ylitseen ja tieto siitä, että Maes oli ollut siellä, nähnyt hänen nöyryytyksensä, teki hänen olonsa kolme kertaa hirveämmäksi kuin se oli ollut silloin. Logan halusi pois ja hänen jähmettyneet jalkansa virkosivat toimimaan, kulkivat itsestään pois oleskelutilasta, kun kuiskaus pysäytti ne uudelleen.

"Se oli epäreilua. Sinä et ole vitsi."

Huminaa. Tuntien olevansa keskellä elokuvan hidastettua kohtausta Logan kääntyi ympäri. Hiki ja lika kutittivat päänahkaa ja hänen kainalonsa löyhkäsivät järkyttäviltä, mutta Maesin katseessa oleva usko läpäisi surkeuden ja ruokottomuuden. Hän ei ollut roskaa, epäonnistuja, vitsi. Ei Maesin mielestä.

Hämillään ja entistä sekavammin tuntein Logan käänsi päänsä sivuun. Hän ei tiennyt mitä sanoa ja hiljaisuus oli käydä kiusalliseksi. Onneksi HR astui edemmäs.

"Sillä paikalla on huono maine. Työntekijöiden kohtelu on ala-arvoista, siitä on kirjoitettu lehdissä asti. Minä sanoin siitä silloin, kun sinä aloitit siellä, ja minä sanoin niin monta kertaa myöhemminkin. Sinun pitäisi valittaa, tehdä virallinen valitus."

"En minä piittaa" Logan mutisi.

"Oletko varma?"

Jälleen Maes. Huolissaan hänestä. Logan painoi katseensa. Ei olisi pitänyt lainkaan katsoa. Tämä oli tukalaa. Miksi Maesin piti sanoa kaikki nuo sanat, sanat jotka upposivat syvälle, tuntuivat sydämessä asti?

HR pukkasi ystäväänsä selkään merkiksi. Muistilappu lipsahti Maesin sormista, liukui lattialle aivan Loganin varpaiden eteen. Ajattelematta asiaa sen kummemmin Logan poimi lapun ylös. Maes kalpeni. HR syöksähti eteenpäin ja sieppasi lapun Loganin hyppysistä, mutta se oli myöhäistä. Hän oli nähnyt HR:n käsialalla kirjoitetun, kolmeen kertaan alleviivatun tekstin lapun alalaidassa:

Kysy hänet ulos.

Seuraava hetki täyttyi odottavasta jännityksestä. Logan ei uskaltanut uskoa, että sanat tarkoittivat sitä, mitä hän luuli niiden tarkoittavan. Ja samaan aikaan hän toivoi sitä, halusi kuulla Maesin sanovan sen ääneen.

Mikä ei selvästikään ollut helppoa. Maes seisoi aloillaan silmät laajenneina kuin tietä ylittämässä ollut ajovalojen yllättämä eläin. HR kaiveli viittansa sisätaskusta toisen muistilapun, johon oli kirjoitettu jotain niin vahvalla mustalla tussilla, että osa kirjaimista näkyi läpi. Hän asetti lapun Maesin eteen lukukorkeudelle. Maesin silmät nauliutuivat sanaan ja hänen huulensa liikkuivat pari kertaa kuin harjoitellen.

"Yksi asia vielä. Minulla – minulla on koira. Sen nimi on Pelutze. Öh, Pör-Pörhikki" Maes takelteli, karisti kurkkuaan ja jatkoi paljon aremmin "Haluaisitko tulla joku kerta ulkoiluttamaan sitä minun kanssani?"

"Se oli treffipyyntö" HR selvensi Maesin selän takaa käyttäen teatterikuiskaajaa matkivaa ääntä ja sujautti molemmat muistilaput siistien vaaleiden housujensa taskuun. "Tässä kohtaa, Logan, sinä sanot 'kyllä'."

"En ymmärrä. Ettekö te kaksi...? Ettekö te ole yhdessä?" Logan oli aidosti luullut, että he olivat, eikä varmasti ollut ainoa. HR ja Maes jakoivat vahvan yhteyden, sen todistamiseen riitti, että vietti minuutin heidän seurassaan. He melkein täydensivät ja lopettivat toistensa lauseita kuin universumin erilleen viskaamat ja toisensa uudelleen löytäneet astraalitason kaksoset.

HR ja Maes tuijottivat toisiaan lyhyen hetken, kumpikin yhtä epäuskoisen näköisenä.

"Ei todellakaan. Ei ei ei" HR vastasi nauraen ääneen. "Maes on täysin ja kokonaan hullaantunut sinuun. Siksi hän tuli pikaruokalaan. Hän halusi ostaa sinulta ranskalaiset – ja pyytä ne mukaan hymyn ja puhelinnumeron kanssa."

Sarjakuvissa kävi joskus niin, että kun jotakuta hahmoa nolotti, hän muuttui kokonaan vaaleanpunaiseksi. Logan ei ollut tiennyt, että niin oli mahdollista käydä tosielämässäkin. Maes näytti siltä, että toivoi maan nielaisevan itsensä. Tunne oli tuttu Loganille ja yleensä syynä oli HR ja hänen ajattelemattomat, aivan liian avoimet kommenttinsa, vaikka täytyi myöntää, että tänään ne eivät harmittaneet Logania yhtään. Ilman HR:ää hän ei olisi ikinä tajunnut Maesin tunteita.

Eikä nähnyt Maesin punastuvan noin. Sydän hyppi voltteja Loganin rinnassa. Hän näkisi tästä näystä unta vielä monta kertaa.

"Et menettänyt paljoa" Logan tunnusti totuudenmukaisesti, rohkaistuneempana. "Se ei suoranaisesti ollut mikään Michelin-tähden arvoinen paikka. Oikeastaan minun kävi asiakkaita aina sääli, kun he ostivat ranskalaiset. Teki mieli sanoa, että älkää syökö niitä." Jostain syystä häntä hymyilytti.

Maes hymyili vastaan aavistuksen.

"Eikä höysteeksi olisi ollut kuin ketsuppia" HR huomautti lisäykseksi astuen vaivihkaa kauemmas.

Maesin hymy katosi. "Kuulostaa painajaiselta."

"Maes tykkää ranskalaisista majoneesin kanssa. Pistä muistiin" HR sanoi taputtaen isoveljeään olalle ja käveli takaperin pois huoneesta pidellen molempia peukaloitaan ylhäällä ja äänsi suullaan Tsemppiä!

He jäivät kahden.

Mikä sai Loganin muistamaan, ettei hän varsinaisesti ollut missään edustavassa kunnossa.

"Minun... pitäisi käydä suihkussa."

Maes äännähti lyhyesti. Logan ei ollut varma mitä se tarkoitti. Hän pyysi anteeksi yleisluonteisesti, mihin Maes hengähti nopeasti "Ei se mitään", mutta outo jännitys säilyi. Jotain tehdäkseen Logan siirsi sohvatyynyä parempaan asentoon, niin turhaa ja typerää kuin se olikin.

Lopulta Maesin pokka petti ensimmäisenä ja hän pukahti "Pelutze on kiltti koira."

Ja Logan älysi vihdoin. Hän ei ollut vastannut Maesille vielä.

"Haluatko mennä ulkoiluttamaan Pelutzea nyt heti? Minusta olisi kiva tutustua siihen."

Ja sinuun. Sanat eivät tulleet ulos, ehkä ne eivät olleet vielä valmiit, mutta ne olivat Loganin sisällä ja hän oli valmis käymään lenkillä vaikka joka päivä, jos hän pääsisi sen varjolla viettämään hetken Maesin seurassa.

Sitä paitsi koiran kanssa puuhailu olisi takuulla kivaa. Pelkkä ajatus sai innostuneen energian virtaamaan Loganin läpi. Hän oli pitänyt eläimistä pienestä pitäen – hyönteisistä ja matelijoista lintuihin ja nisäkkäisiin. Sitä hän tekisi mieluummin päivät pitkät, touhuaisi ulkona eläinten kanssa, kuin seisoisi kassakoneen takana ja ottaisi vastaan hektisiä tilauksia pikaruokaravintolassa.

Maesin silmät syttyivät loistamaan. "Kyllä!" hän vastasi välittömästi, kuuli oman innokkuutensa ja yritti hillitä itseään. "J-jos sinulla ei ole mitään muuta, tarkoitan."

"Ei ole. Mutta minä käyn ensin suihkussa ja vaihdan vaatteet. Istu. Katso vaikka telkkaria sen aikaa" Logan elehti Maesia käymään sohvalle ja tökkäsi virtajohdon takaisin seinään. Televisio heräsi eloon. Vili Vilperi väitteli jostain kiivastuneesti dingojen kanssa. "Kapula on siellä jossain, jos haluat vaihtaa tv-kanavien puolelle."

Maes pudisti päätään. "Vili Vilperi on hyvä ohjelma. Minä katsoin sitä pienenä. Me kaikki katsoimme, sisarukset ja minä ja äiti ja isäkin joskus. Painanko minä tästä lisää ääntä?" Maes tutkaili kaukosäädintä, osoitti sitä televisiota kohti ja sai Vilin äänen kuuluviin.

Logan tajusi tuijottavansa häntä vasta kun Maes katsoi häneen kysyvästi. Logan huitoi ilmaa ilmaisten ei mitään, älä välitä. Hänen pitäisi skarpata. Maesin paljastus oli vain yllättänyt hänet ja hän oli jäänyt kuvittelemaan miltä se oli näyttänyt – pikku-Maes pyjamassa viikonloppuaamuna katsomassa Vili Vilperiä perheensä kanssa. Hän toivoi että siitä oli olemassa valokuva. Jos heistä tulisi pari, hän haluaisi ehdottomasti nähdä sen...

Keskity, mies!

Hän oli melkein lähtenyt oleskeluaulasta, kun Maes kutsui häntä nimeltä. Logan kääntyi. Luxemburgilainen nuorimies ei istunut enää sohvalla, vaan oli noussut seisaalleen ja näytti vakavalta.

"Äsken interventiossa – minulta jäi tärkeä kohta sanomatta. Tahtoisin sanoa sen nyt."

"Okei" Logan tokaisi hieman hitaasti koettaen ottaa kuuntelevan ja vakavan ilmeen ja nyökkäsi Maesia jatkamaan.

"Pikaruokala... Se ei ollut oikea paikka sinulle. Mutta se on jossain ja sinä löydät sen. Minä uskon siihen."

Uusia siimoja. Jatka eteenpäin. Kannustavat lauseet olivat kuulostaneet latteilta, kun hän ei ollut jaksanut kuulla niitä. Vaikutus oli aivan eri, kun ne tulivat oikealta henkilöltä. Oli kuin näkymätön lämpö olisi täyttänyt odottamatta Loganin sisimmän ja hän sulki silmänsä, koska niin se tuntui helpommalta kestää. Maes tulkitsi sen väärin.

"Loukkasinko sinua? En tarkoittanut. Anteeksi."

"Ei. Kukaan perheen ulkopuolinen ei vain ole tainnut koskaan sanoa minulle noin" Logan avasi silmänsä. "Kiitos."

"O-ole hyvä" Maes vastasi tunnustuksen hämmentämänä, kumarsi lyhyesti, havahtui tekoonsa ja istui nopeasti alas sohvalle nolostuneen vaaleanpunaisen kohotessa ja voimistuessa vaaleilla kasvoillaan, tuijottaen tuimasti televisiota kohti selvästi toivoen, että se saisi punastuksen katoamaan.

Logania hymyilytti. Tämä oli uusi puoli, puoli, jota hän ei ollut nähnyt ennen. Kun Logan oli ollut pelkkä kaverin isoveli ja Maes oli jutellut hänelle, Maes oli ollut fiksu, ystävällinen ja hillitty, mutta pitänyt tunteensa ja ajatuksensa piilossa, kuoren takana. Logan ei tiennyt mikä oli muuttunut ja saanut kuoren heikkenemään, mutta hän piti muutoksesta, siitä että näki Maesin paremmin.

Videonauhuri päästi korisevan raksahduksen, pysähtyi ja alkoi kelata kasettia alkuun kovaan ääneen suristen. Maes pompahti paikoillaan. "Menikö se rikki?"

"Nauha loppui. Ei hätiä mitiä. Painat vain playtä uudelleen, kun surina lakkaa" Logan neuvoi Maesin katseen poukkoillessa hermostuneena television ja kaukosäätimen välillä.

"Playtä? Ah, löytyi."

"Pärjäätkö?"

Maes nyökytteli.

"Selvä. Nähdään kohta."

Kävellessään kylpyhuoneeseen Logan tiesi. Vili ja sohva saivat jäädä. Käytyään suihkussa hän jatkaisi eteenpäin. Oli sen aika.

.

.


.

Kirjoittajan kommentti 2:

Vilkas koalahahmo Blinky Bill, joka meillä Suomessa tunnetaan paremmin nimellä Vili Vilperi, on alun perin seikkailut australialaiskirjailija Dorothy Wallin lastenkirjoissa ennen kuin siitä on tehty piirrossarjoja ja -elokuvia. Hahmo on ikoninen ja rakastettu Australiassa eikä maassa ole koskaan ollut sellaista tilannetta, etteikö Blinky Bill -kirjoja olisi ollut kirjakaupoissa saatavilla. 1990-luvun piirrossarja pyörii Australian televisiossa edelleen ja se on säännöllisesti ABC TV:n lastenohjelmien top 20-listalla.

Luxemburgissa on yhdeksän Michelin-tähdin palkittua ravintolaa. Tieto on vuodelta 2023.

Belgialaiset syövät ranskalaisensa majoneesin kanssa. Ajattelin, että kun Hetalian Luxemburg on Belgian pikkuveli, niin tapa on tarttunut häneenkin.

Hetalian Luxemburgilla on iso, paksuturkkinen koira nimeltä Pelutze. Saksan kielen sana Pelz (monikossa Pelzes) tarkoittaa sanakirjan mukaan suomeksi mm. turkkia, turkista, karvaa. Nimi viitannee siis siihen, että Pelutze melkoinen karvakasa. Siitä lempinimi Pörhikki.

Lukemani mukaan luxemburgilaiset ovat erittäin kohteliaita ja pitävät yksityisyyttä hyvin tärkeänä; yksityisasiat ovat yksityisasioita, niitä ei toisilta udella eikä omiakaan kerrota ennen kuin todellinen luottamus ja yhteys on syntynyt.