Ikäraja: T
Genre: huumori, perhe
Varoitukset: -
Nimistä: Im Yong Soo (Etelä-Korea), Ivan/Vanya (Venäjä), Natalya/Natasha (Valko-Venäjä), Leon (Hongkong)
Aihe: kuuluisuus, julkkis, kuuluisuuden henkilö (Celebrity)
.
Tiivistelmä:
Seuraavalla kerralla Im Yong Soo menisi suoraan kotiin. Human AU.
.
Melkein julkkis
.
Tapahtumat olivat kuin K-draamasta ikään: aivan arkisena sateisena iltana päähenkilö – hyvännäköinen mutta ihan tavallisen rento opiskelijanuorukainen – on ostamassa kimchiä kotimatkallaan, kun musta auto liukuu ääneti lähemmäs, ovi avautuu ja nuorukainen tulee kaapatuksi.
Täydellisen jännittävä cliffhanger seuraavaan jaksoon. Lopputekstit pyörimään!
Harmi vain, ettei tämä ollut tv-sarjaa. Kameroita tai kuvausryhmää ei ainakaan näkynyt missään. Piilokamera? Kukaan ei tosin ollut vielä huudahtanut kaiken olevan pelkkää pilaa ja sekunti sekunnilta Im Yong Soo oli varma, ettei niin huudettaisikaan.
Tämä oli todellista. Hänet oli siepattu. Viskattu suoraan suuren mustan auton takapenkille, jonka istuimet olivat niin uudet, että ne tuoksuivat rahalta ja ikkunat olivat tummennetut, kuten asiaan kuului. Hän voisi riehua ja huitoa niin paljon kuin haluaisi eikä se näkyisi ulos.
Luultavasti kuka tahansa muu Im Yong Soon tilalla olisi rimpuillut ja huitonut joka tapauksessa. Tai karjunut tai huutanut apua. Tai taistellut kovasti kyyneliä ja housuun pissaamista vastaan. Im Yong Soo makasi vain aloillaan kimchipurkki vatsaansa vasten painettuna.
Syy? Hän ei ollut takapenkillä yksin. Kun kaappaaja oli riuhtaissut hänet kyytiin, hän oli lentänyt päistikkaa toisella ikkunapaikalla istuneen matkustajan syliin. Hopeanvaalean nukkuneen kaunottaren. Im Yong Soo oli ehkä kidnapattu, mutta hän ei valittaisi niin kauan kun saisi olla juuri näin, pää naisen reisillä leväten kuin taivaallisella tyynyllä.
Lyhyt, uskomaton onnenhetki oli kulumassa nopeasti loppuun. Uni ja hämmennys olivat kaikonneet naisen sinisistä silmistä ja hänen kasvonsa olivat asettumassa viileän raivokkaaseen ilmeeseen. Im Yong Soo ihaili siroa kättä, joka kohosi pyyhkäisemään jalokivenä kiillelleen kuolavanan suupielestä sievän elegantisti pois.
"Isoveli, mikä tämä on?" nainen tiedusteli. Ihanan tylysti. Juuri oikeaan sävyyn väheksyen. Im Yong Soo uskoi olevansa rakastunut.
Takapenkin toisella laidalla suurikokoinen mies tummassa turkisreunaisessa takissa hymyili lapsekkaan ja peittelemättömän innoissaan. "Pidätkö siitä?"
Sano kyllä, Im Yong Soo pyysi mielessään.
"Minä kysyin" nainen lausui korostetun kärsivällisesti ja jatkoi painottaen sanojaan pitämällä jokaisen välissä selkeän tauon "Mikä. Tämä. On?"
Suurikokoinen mies näytti kummastuneelta. "Etkö sinä näe? Katso nyt."
Täysin odottamatta Im Yong Soo tempautui ylös ja siirtyi kauemmas naisesta tämän karhumaisen isoveljen vierelle. Suuri, voimakas käsivarsi koukistui Im Yong Soon olan yli rintakehän poikki ja mustien nahkahanskojen verhoamat sormet tarttuivat hänen kasvoihinsa. Hän oli niin lähellä miestä, että haistoi lumiselta kuusimetsältä tuoksuvan after shaven tuoksun.
"Hymyile" mies kuiskasi.
Im Yong Soo totteli. Jos ote hänen leuastaan tiukentuisi yhtään enempää, Im Yong Soo oli varma, että hänen luunsa murtuisivat. Mies vilkaisi siskoaan säteilevästi. Sisko vastasi siihen pysymällä ei-vaikuttuneen ilmeettömänä.
Mies huokaisi raskaasti ja kohotti Im Yong Soon kasvoja paremmin näkyville. "Korealainen poptähti! Ihka aito. Luulin, että ilahtuisit."
Jos Im Yong Soo olisi pystynyt, hän olisi pärskähtänyt naurusta, mutta onneksi se ei onnistunut. Mistä tämä sirkus oli karannut?
Sitten hänen sielunsa hyytyi täysin. Jumalatar naisten joukossa kysyi juuri, mistä bändistä hän oli.
Mies mulkaisi Im Yong Soota tuimasti ikään kuin tämä olisi hänen syynsä. "Kuka niitä erottaa? Jostain missä on pelkkiä kirjaimia. BTS tai ABS. Tai hauskan kuuloisia sanoja peräkkäin. Direction One Café Baby Baby. Kyllä sinä tunnistat sen sitten, kun hän laulaa. Tahdotko kuulla?"
Mielessään Im Yong Soo jätti hyvästit maailmalle. 23 vuotta. Niin kauan hän sai viettää maan päällä. Jos tämä pähkähullu duo laittaisi hänet laulamaan, hänen lorunsa olisi loppu. Hänen tanssimuuvinsa olivat kuolettavan hyviä. Sen puolesta mikä hyvänsä poikabändi hänen kotimaastaan olisi kelpuuttanut hänet mielihyvin ja kyllä hänen kasvojaan kelpasi katsoa keräilijäkorteissa ja julisteissa, mutta laulaa hän ei osannut. Lainkaan. Ei vaikka hänen henkensä olisi pelissä.
Kuinka viiltävää elämän julma ironia osasikaan olla...
"Ivan, sinä et voi tehdä näin!"
"Mutta Natalya…"
"Ei" Natalya julisti, tarrasi kiinni Im Yong Soon pusakan rintamuksesta, iski vapaalla kädellään veljeään kipeästi niin että hänen otteensa herposi ja kiskaisi Im Yong Soon lähemmäs itseään. "Sinä et saa tehdä tätä enää. Ei kaappauksia eikä tyhjäksi ostettuja huvipuistoja. Ei mitään omavaltaista, rikollista eikä kroisosmaisen rikasta tempausta. Ne herättää puheita. Ja minä haluan sulautua joukkoon."
Tunteenpurkausta seurasi loukkaantunut hiljaisuus. Im Yong Soo yritti hengittää mahdollisimman hiljaa ja olla kuin ei olisikaan läsnä. Perheen sisäisiä asioita. Parempi olla puuttumatta.
Ivan tuijotti ulos ikkunasta ja jupisi hiljaa itsekseen "Mitä mieltä on olla rikas, jos siitä ei voi hyötyä ja iloita?"
Natalya pysyi hiljaa, mutta hyvin toisella tapaa kuin Im Yong Soo. Hänen hiljaisuutensa oli voimakastahtoista ja taisteluvalmista, siinä oli asennetta. He voisivat vängätä ja riidellä koko päivän, se sopi oikein hyvin. Kysymys kuului: halusiko Ivan sitä?
Ei halunnut. Im Yong Soo näki sen siitä miten hänen olemuksensa pehmeni vähän ennen kuin Ivan kääntyi katsomaan sisartaan anteeksipyytävä katse silmissään.
"Pelkkä syntymäpäivälahja, Natasha. En keksinyt muuta. Pikkukaveri olisi varmasti laulanut mielellään, da?" Ivan tuijotti Im Yong Soohon odottavan toiveikkaana.
Im Yong Soo hymyili. Jähmeästi ja kauhistuneena. Hän oli luullut pelastuneensa tältä jo. Hän vilkaisi Natalyaa. Jos tämä oli hänen viimeinen hetkensä elossa, hän halusi viedä kuvajaisen kuutamohiuksisesta naisesta mukanaan.
"Minä en kuuntele K-poppia, Vanya" Natalya vastasi. "Ja mitä lahjaan tulee –" Natalya ojensi kätensä ja tarttui kimchipurkkiin. "Tämä riittää."
Im Yong Soon sormet halusivat kapinoida. Millainen korealainen hän olisi, jos luopuisi kansallisruoastaan ja voittamattomasta suosikistaan maailman kaikkien herkkujen joukosta taistelematta? Sitten hänen ihonsa tunsi Natalyan kosketuksen ja hän antautui ehdoitta. Eihän purkki sentään ollut viimeinen laatuaan. Kiinankaalia ja chiliä kyllä riitti.
Ivan hymyili. Ja koputti auton kattoon. Se oli ilmeisesti merkki kuljettajalle, koska auto lipui pysähdyksiin. Natalya avasi autonoven vierestään.
Varoen liikkeitään Im Yong Soo kömpi ulos sateen jälkeiseen uuteen ja kirkkaaseen ulkomaailmaan. Hän oli selvinnyt. Hän oli päässyt ulos!
"Älä muistele pahalla" Natalya pyysi jäähyväisiksi, sulki oven ja pahaenteinen musta auto ajoi pois tummennettuine ikkunoineen.
Katu oli vieras. Im Yong Soo pälyili ympärilleen koettaen päättää mihin suuntaan lähtisi. Puhelin värähti äänettömällä hänen taskussaan.
Tekstiviesti Leonilta:
Kuinka kauan yhden kimchin hakemisessa voi kestää?
