Ikäraja: K

Genre: yleinen, ystävyys

Varoitukset: -

Nimistä: Wang Yao (Kiina), François Bonnefoy (Ranska), Sadık (Turkki)

Aihe: vapaa aihe (Free)

Kirjoittajan kommentti:

En muista nähneeni gourmet-klubiin keskittyvää ficciä vielä koskaan. Se on harmi. Haluaisin lukea heistä!

Päätin kerrankin uskaltaa käyttää François-nimeä, vaikka en vieläkään tiedä taivutanko sitä oikein. Sama juttu Sadık-nimen kanssa. Pahoitteluni, jos ne menevät väärin.

.

Tiivistelmä:

Eräänä sateisena syyspäivänä opetuskeittiö Gourmet Clubissa... Human AU.

.


Ei onnitteluja, kiitos


.

"Pitäisikö meidän pitää syntymäpäiväjuhlat Yaolle?"

Kysymys tuli täysin tyhjästä. Sadık veti kahvia väärään kurkkuun ja alkoi yskiä. François oli luonnostellut lehtiötään niin rauhallisena, ajatuksiinsa vaipuneena, ettei Sadık ollut osannut aavistaa miten vaarallisille vesille hän oli heitä viemässä. Hän katsoi François'han vettä valuvin silmin.

"Oletko tosissasi?"

"Miksi ei?" François kysyi ojentaen talouspaperirullaa lähemmäs. "On ollut niin ankeaa. Olisi kiva pitää juhlat."

Sadık toljotti. Hän odotti naurahdusta tai edes ilmeen muutosta, joka kertoisi, että hänen työkaverinsa vitsaili, mutta ei nähnyt kumpaakaan. François oli täysin tosissaan ja sitä paitsi todella innostumassa ideastaan päätellen siitä, miten hänen silmänsä olivat alkaneet loistaa kirkkaammin. Hänen oli pakko murskata se nyt ja tässä.

"Unohda koko juttu."

François näytti loukkaantuneelta. "Miksi?"

"Koska syntymäpäivät eivät ole yhtä hauskoja silloin kun on vanha" Sadık huokaisi kuivaten leukaansa talouspaperinpalalla. Hän epäili mahtaisiko François ymmärtää. Luultavasti hän oli liian nuori. "Ne vain muistuttavat kuinka paljon aikaa on kulunut. Tai kuinka vähän sitä on jäljellä."

Selitys ei ollut vakuuttava. François ohitti sen yhdellä puhahduksella.

"Yao on sinut ikänsä kanssa. Hän ei edes värjää harmaita hiuksiaan."

Sadık peitti kasvonsa kämmenellään. Yao ei värjännyt hiuksiaan, se oli totta, mutta muutoin päättelyketju ei pitänyt paikkaansa. Tuntien olonsa epätoivoiseksi Sadık heilautti kätensä otsaltaan ilman läpi paljon puhuvassa kaaressa. "Kuuntele. Ei. Älä tee sitä."

"Mutta –"

"Katso häntä, kun hän tulee. Katso kunnolla ja sano vaikuttaako hän siltä, että ilahtuisi, jos juhlisimme hänen syntymäpäiviään."

François sulki suunsa myrtyneenä ja hautoi selvästi mielessään vastalauseita, mutta ei onneksi alkanut vängätä enempää. He joivat kahvejaan hiljaisuudessa. Aamun tauko oli pyhä. Se oli Gourmet Club opetuskeittiön perustajan Wang Yaon ehdoton sääntö. Hektistä työtä ei jaksanut ilman taukoja. François jatkoi lehtiöönsä riipustelemista. Sadık luki sanomalehteään ja yritti olla näkemättä sitä. Hän pahoin pelkäsi, että François oli laatimassa listaa joko vieraista tai juhlatarvikkeista.

Pian tutut askeleet kantautuivat käytävästä ja Yao tuli taukohuoneeseen yhtä täynnä energiaa ja tarmoa kuin aina.

"Huomenia! Joko kahvit on juotu? Laitetaan bisnes pyörimään! Opetuskeittiö neljä on valmis ja ensimmäinen ryhmä tulee puolen tunnin kuluttua. Monsieur Bonnefoy on tänään vetovastuussa. Jännittääkö?"

"Auts! Ei, ei jännitä. Ryhmäkoko on melko pieni ja minä pärjäsin ihan hyvin jo viime viikolla" François vastasi ravistaen kämmentään ja loi tuiman, kysyvän silmäyksen Sadıkiin joka oli taittanut sanomalehtensä kokoon ja läiskäissyt sen suoraan hänen puolelleen pöytää selvästi tarkoituksella osuen samalla hänen sormilleen.

Yao ei huomannut sitä, koska tarkasteli juuri sillä hetkellä asuaan ja riisui likaantuneen essun yltään, hän näki vain pöydällä olevan lehden nostettuaan katseensa. "Onko postia enemmänkin?"

"Tuolla ikkunalaudalla" Sadık vastasi nousten ylös ja vei tyhjäksi juodun kahvikuppinsa tiskialtaan luo, otti tiskiharjan ja tiskasi kupin saman tien. "Laatikossa oli muutama asiakaspalaute. Laitoin ne omaan pinoon."

"Palautteita!" Yao hihkaisi innoissaan ja käveli suoraan ikkunan luo. "Luitko, mitä niissä oli?"

"En." Sadık tarkkaili François'ta sivusilmällään tämän nostaessa sanomalehteä pöydältä ja katsoessa ihmeissään sen paljastamaa tyhjää tilaa. François'n kurkistaessa pöydän alle Yao nosti postipinon käsiinsä ja alkoi selata sitä.

"Katsotaanpa. Täällä on - ahgh!"

François löi päänsä pöytään säikähtäessään huudahdusta ja kohosi nopeasti katsomaan mikä oli hätänä. Yao repi jotain suureleisesti kappaleiksi, heitti silput roskiin, mutisi jotain kiihtyneellä, matalalla äänellä äidinkielellään ja painui ulos taukohuoneesta selittämättä mitään. Sadık tuli François'n vierelle ja ojensi hänelle taskustaan muistivihkon, jonka oli aiemmin siepannut sanomalehti-harhautuksellaan.

"Mitä se oikein oli?" François kysyi.

"Käy katsomassa roskista."

François jätti muistivihon pöydälle, nousi ylös ja hiipi lähemmäs ikkunan alla olevaa avointa roskakoria kuin olisi pelännyt sen räjähtävän. Hän poimi muutaman revityn paperinpalan ja yhdisteli niitä nähdäkseen mitä siinä luki: kirjakauppa... erikoistarjous... syntymäpäiväsankareille...

Pelkkä mainoslappunen. Ja silti, mikä kohtalo. François tunki silput huolellisesti roskiksen pohjalle ennen kuin kävi pesemässä kätensä. Sadık toi hänen kahvikuppinsa tiskipöydälle. Heidän pitäisi lähteä pukuhuoneille ihan kohta.

"Minä luulin, että kiinalaiset ihailevat pitkää ikää" François mutisi sulkiessaan vesihanan käsipyyhepaperin avulla välttäen suoraa kosketusta. Hän vilkaisi vanhempaa kollegaansa hiustensa takaa.

"Pitkää ikää yleisellä tasolla, kyllä. Ja iän tuomaa kokemusta ilman muuta. Mutta vanhuus ei tule yksin. Ei ole tippaakaan auvoista herätä aamulla selkä kipeänä vain siksi että haravoi iltapäivällä lehtiä."

François näytti äkkiä myötätuntoiselta. "Niinkö sinulle kävi? Kun sinä olit pari päivää sitten niin kankea ja kiukkuinen?"

Sadık nosti etusormensa varoittavasti ylös. "Yksi neuvo: ole hiljaa. Tajuat sen kyllä vanhempana, mutta juuri nyt: ole hiljaa."

François nyökkäsi vaiti, käveli pöydän luo, nappasi lehtiönsä ja kynän ja viivaili yli kaiken äsken kirjoittamansa alakuloisen näköisenä. Saatuaan sen tehtyä hän huokaisi ikävystyneen huokaisun. "Minä olisin vain halunnut juhlia jotain."

Sade valui ankeana ikkunaruutua alas. Syksy oli pitkällä, vaikka vielä ei ollut edes lokakuu. Illat tulisivat pimenemään. Ei kuulostanut yhtään huonolta idealta, että niiden synkeyden voisi katkaista jollain mukavalla tapahtumalla.

"Tee sitten niin" Sadık ehdotti. "Sano, että löysit uuden reseptin ja halusit kokeilla. Tuo luomuksesi tänne ja syötä Yaolle vaikka kokonaan. Kunhan et tuo sitä juuri hänen syntymäpäivänään etkä vihjaise tavullakaan, että teit sen syntymäpäiviä varten."

Lehtiö rapisi uuden kääntyvän sivun myötä. "Mikä olisi hyvä?"

Sadık kohautti hartioitaan. "En tiedä. Etsi jokin uusi resepti."

"Ehkä minä voisin kysyä kokkausryhmältä?" François tuumasi ääneen tuijottaen mietteliäänä kattoon. "Minun pitää kuitenkin miettiä ideoita tulevia tunteja varten."

"Teepä se. Ja pistä vauhtia. Luokkasi on kohta täällä."

François vilkaisi kelloa ja sitoi vaaleat hiuksensa nopeasti kiinni. Taukohuoneen ovella hän käännähti vielä huikkaamaan hymyillen "Nähdään päivemmällä!"

Sadık heilautti hänelle kättään. Kun hän näki, että toinen oli lopultakin mennyt, hän sulki silmänsä hetkeksi ja huokaisi. Katastrofi vältetty. Valmistautuen itsekin lähtemään pukuhuoneille Sadık avasi silmänsä. François'n vihko oli pöydällä.

Hän epäröi vain hetken. Sitten hän avasi vihkon, selasi toiseksi uusimmalle sivulle joka oli täynnä yliviivauksia ja repi sen irti. Varmuuden vuoksi.