Heipä hei! Tässä on Azure Redi-fanfictionin uusi luku, johon hain inspiraatiota Zodiac.P.I-mangasta, ja japanilaisista merkeistä kertovasta Wiktionary, the free dictionary-sivulta, joiden oikeuksia en omista. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
Shizuka katsoi Shōnen Tantei-danien kerhohuoneen pöydällä olevia papereita.
"Saimme toimeksiannon!" Ayumi tuli huoneeseen toisen tytön kanssa.
"Olet Nakahara Nana, eikö?" Shizuka kysyi nähtyään tytön, jolla oli yllän samanlainen Teitanin uniformu, kuin Shizukalla.
Nanalla oli ruskettunut iho, lyhyet, ruskeat hiukset, siniset silmät. Hän oli 16-vuotias, pitkä, ja laiha tyttö.
"Kyllä", Nana sanoi. "Käyn pianotunneilla Katsuran piano-opistossa. Siellä on tapahtunut viime aikoina outoja asioita, ja siellä huhutaan kummittelevan".
"Vai kummittelevan?" Shizuka katsoi ulos ikkunasta, ja ulkona satoi lunta.
"Mitä muuta siellä on tapahtunut?" Mitsuhiko kysyi.
"Ihmisiä on kaatunut portaissa, ja tavaroiden paikat ovat vaihtuneet", Nana sanoi. "Noin vuosi sitten eräs, sen piano-opiston henkilökunnan jäsen teki itsemurhan yhirttäytymällä eräässä, sen piano-opiston piano-luokassa".
"Vai niin? Millainen Katsuran henkilökunta on?" Shizuka kysyi.
"Erinomainen", Nana sanoi.
"Hyvä on. Tulemme sinne huomenna. Sano piano-opiston henkilökunnalle niin, että tulemme kuuntelemaan pianonsoittoasi, jotta kukaan ei epäile syytämme tulla piano-opistoon", Shizuka sanoi.
"Hyvä on", Nana sanoi.
(Seuraavana päivänä)
"Huomenta, Nakahara-san. Toit näemmä ystäviäsikin tänne. Hyvää huomenta. Minä olen tämän opiston omistaja Katsura Noriko", Eräs nainen sanoi tullessaan paikalle, ja lähti esittelemään paikkoja vieraille. Hän oli 40-vuotias. Hänen ihonsa oli ruskettunut, silmät olivat ruskeat lyhyiden hiusten tavoin. Hän oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli yllään punainen pureo, ruskea hame, ja ruskeat korkokengät.
"Päivää. He tulivat kuuntelemaan pianonsoittoani", Nana sanoi.
"Kyllä. Eräs tuttavani osaa soittaa pianoa", Agasa sanoi. Hän oli tullut Shizukan suostutuksen takia mukaan. "Kuulin piano-opistoanne koskevista huhuista, ja piano-opistonne oudoista tapahtumista. Haluaisin auttaa teitä niiden selvittämisessä. Voisitteko kertoa niistä?"
"No tänään on ollut rauhallista, mutta 2 luokkahuoneen 2 piano on epävireessä", Noriko sanoi. "Yleensä tarkistamme sen, että pianot toimivat moitteettomasti".
"Onko täällä taphatunut jotain normaalista poikkeavaa?" Shizuka kysyi.
"Portaissa on kaatunut jo 8 ihmistä. Eräs pianonsoittaja hirttäytyi noin vuosi sitten 1 luokkahuoneessa...Taasko?!" Noriko huusi nähtyään, että eräällä seinällä olevat taulut oli järjestelty シ(Shi)-tavun muotoiseksi.
"Noin on tainnut tapahtua aiemminkin", Shizuka mietti.
"Näin on käynyt paljon viime aikoina", Eräs 28-vuotias nainen sanoi tullen paikalle. Hän oli pitkä, ja laiha. Hänellä oli vaalea iho, lyhyet, mustat hiukset. Hänen yllään oli vihreä pusero, ja mustat housut, ja mustat kengät.
"Yumiko-san, esittelisitkö kanssani paikkoja vieraillemme?" Noriko kysyi.
"Hyvä on", Yumiko sanoi. "Satoshi-san on todennäköisesti 1 pianoluokassa. Hänellä on tapana soittaa pianoa joka aamu".
Yumiko sanoi kävellen muiden kanssa eteenpäin, ja pysähtyi 1 pianoluokan ovelle, joka oli raollaan. Yumiko työnsi oven auki.
Kaikki näkivät 29-vuotiaan miehen makaavan pienon päällä veitsen terä uponneena hänen selkäänsä istuen osittain pianon tuolilla. Hänen ihonsa oli vaalea. Hiukset olivat vaaleat, ja lyheyt, ja ne oli sidottu poninhännälle. Hänen yllään oli valkoinen pusero, mustat housut, ja mustat kengät. Hän oli pitkä, ja urheilullinen.
Huoneen lattialla istui 27-vuotias nainen, jolla oli vaaleat hiukset, ja joka tärisi shokissa. Hänen ihonsa oli vaalea, ja hänen silmänsä olivat ruskeat. Hänellä oli yllään violetti paita, punainen hame, ja mustat kengät. Hän oli pitkä, ja laiha:
"Herra Satoshiiii!"
"Satoshi!" Yumiko juoksi Satoshin lähelle.
"Kuka hän on?" Shizuka kysyi Nanalta.
"Satoshi, yksi tämän piano-opiston opettajista", Nana sanoi. "En odottanut tällaista".
Shizuka katseli huonetta:
"Ei murtautumis-jälkiä, joten kyseessä ei taida olla murtovarkaus, jossa murtovaras olisi tappanut Herra Satoshin, joka olisi nähnyt murtovarkaan tultuaan tähän huoneeseen soittamaan pianoa. Piano on sijoitettu niin, että soittaja näkee huoneen molemmat ovet. Joten jos joku tulee tähän huoneeseen, sen näkee varmasti. Murha-aseena käytetty veitsi oli osunut Herra Satoshin selkään. Hän oli kuolleena asennossa, jossa hän soitti pianoa. On syytä epäillä, että murhaaja oli joku sellainen, joka voisi tulla sisään, ja seistä Herra Satoshin lähellä herättämättä epäilyksiä. En usko tämän olevan yokain tekosia, sillä yokait hallitsevat ihmisiä, eivät tee tällaista".
"Tosi komea", Ayumi sanoi katsoen Satoshia. "Kuka olisi halunnu tehdä hänelle tuon teon?"
"Älkää katsoko Herra Satoshia tuolla tavalla! En voi sietää ajatusta siitä, että joku on ihastunut Herra Satoshiin!" Lattialla istuva nainen huusi.
"Älä ole noin itsekäs, Miyuki! Ookoba Satoshi on Yumiko-sanin kihlattu!" Noriko huusi.
"Tiedän, mutta Herra Satoshi tuki minua, kun veljeni kuoli auto-onnettomuudessa 3 vuotta sitten", Miyuki itki.
"Ei hätää, sillä Herra Satoshi ei ole minun tyyppiäni. Anteeksi, mutta mikä on hänen syntymäpäivänsä?" Shizuka kysyi.
"10 Marraskuuta. Miksi kysyit?" Noriko kysyi.
"En ylpeile, mutta tunnen horoskoopit varsin hyvin, joten lukiko hänen skorpioni-horoskoopissaan viime aikoina jotain huolestuttavaa, tai kantoiko joku hänelle kaunaa jostain?" Shizuka kysyi.
"No hänen horoskoopissaan luki kuulemma viime aikoina niin, että jokin salaisuus kalvoi hänen mieltään", Yumiko sanoi.
Miyuki yllättyi muiden tavoin kuulemastaan.
"Satoshin rakkaat kukat", Yumiko sanoi nähdessään pöydälle kaatuneen maljakon, jossa olevien kukkien vettä valui pöydälle, ja Yumiko otti nenäliinan taskustaan.
"Anteeksi, mutta rikospaikkaa ei saisi sotkea lisää. Eno, varmista se, ettei kukaan lähde tästä huoneesta, ja soita poliisille. Minä pudotin jotain aulaan, ja haen sen", Shizuka käveli pianon eteen, ja vilkaisi pianon nuottitelinevihon alustalla olevaa nuottivihkoa, ja sen otsikkoa:
"Chopin?"
"Herra Satoshi opetti usein Chopinia. Sen takia minä, ja eräät muut piano-oppilaat soittimme Chopinia paljon", Nana sanoi.
Shizuka nyökkäsi, lähti huoneesta, ja meni aulaan.
"Oi skorpionin Anteres, Ookoba Satoshin tähdenhenki! Vastaa emännällesi! Kutsun sinut esiin!" Shizuka ojensi sormessaan olevaa sormustaan eteenpäin, ja sormuksesta ilmestyi pieni tyttö, joka oli kämmenen kokoinen, ja joka tanssi flamengoa pitäen suussaan ruusua. Sillä oli yllään violettisininen kaapu, ja päässään pääkoriste, jossa oli kultainen tähti. Se oli laiha, ja vaaleaihoinen, ja sillä oli pitkät, siniset hiukset, ja siniset silmät. Sen jaloissa oli ruskeat kengät. Sen käsissä oli ruskeat kastanjetit.
"Ole!" Antares tanssi flamengoa.
"Antares, voisitko auttaa minua?" Shizuka pyysi. "Ookoba Satoshi on löytynyt puukotettuna. Hänen skorpioni-horoskoopissaan luki niin, että jokin salaisuus painoi hänen mieltään viime aikoina. Sen selittäminen on tehtävä, johon vain sinä pystyt. Hän on syntynyt 10 Marraskuuta".
"Tehtävä minulle! Voit luottaa minuun Shizu-chan!" Antares sanoi luoden käsiinsä kultaisen valtikan, jonka yläpäässä oli vaaleansininen kristallipallo. "Syntymätähtien, ja taivaan liikkeiden opastamana, Sutāringuksen kantajan palvelija, Antaress ennustaa Ookoba Satoshin eilisaamun kohtalon. Aamurutiineissa piilee vaara. Rakkauden tunteet mutkistuvat. Päivän kätketyn totuuden paljastaa".
Kristallipalloon ilmestyi kuva auringosta.
"Aurinko?" Shizuka kysyi.
"Nuo jääpuikot ovat sulaneet melkein kokonaan auringon lämmön takia", Katsuran henkilökunnan jäsen katsoi ulos aulan ikkunasta Katsuran ulkokaton reunoihin jäätyneitä jääpuikkoja, joista putosi vesi-pisaroita lumeen.
"Sulanut jää? Ai niin! 1 pianoluokassa oli pöydälle kaatunut kukkamaljakko. Sitä, ja veren tahrimia pianon koskettimia lukuunottamatta huoneessa oli puhdasta. Satoshilla oli kuulemma tapa soittaa pianoa varhain aamulla. Joten ehkä joku, joka tunsi Satoshin olisi voinut tehdä rikoksen seisoen hänen lähellään, ja lavastaa tilanteen jollain tavalla. Aurinko voi sulattaa jäätä, joten ehkä äsken sanomassani huoneessa oli jossain vaiheessa jäätä, joka on nyt sulanut vedeksi, joka oli huoneen pöydällä", Shizuka sanoi.
"Mitä nyt, Shizu-chan?" Antares kysyi.
"Chopin luki nuottivihossa, joka oli uhrin lähellä olevassa pianossa. Nana-san kertoi minulle äsken, että Herra Satoshi opetti usein Chopinia. Sen takia voi olettaa, että hänen oppilaansa soittivat sitä paljon", Shizuka sanoi.
Sitten Shizuka näki aulan seinällä olevat ryhmäkuvat piano-opiston oppilaista, joissa Yumiko seisoi Satoshin, Norikon, ja erään vieraan miehen kanssa, joka piti kättään Yumikon olkapäällä hymyillen ystävällisesti.
Mies oli ruskeahiusksinen, 29-vuotias. Hänen ihonsa oli vaalea. Hänen yllään oli valkoinen pusero, mustat housut, ja mustat kengät. Hän oli pitkä, ja urheilullinen. Hänen silmänsä olivat ruskeat.
Shizuka katsoi kuvan alla olevaa nimilattaa, jossa luki kaikkien, kuvassa olevien nimet. Yksi kyseisistä nimistä oli Ayanokooji Hiroyuki.
"Antares, taisin keksiä jotain", Shizuka sanoi.
"Mitä keksit?" Antares kysyi.
"Mahdollisen tekijän, ja tavan, jolla hän teki rikoksen", Shizuka sanoi.
Kun poliisit tulivat paikalle, he menivät suoraan yläkertaan, ja Shizuka seurasi heitä, ja meni Agasan taakse, ja kuiskasi Akasalle erään asian:
"Akasa Hakase, lainaan nyt ääntäsi".
"Ikkunassa ei näy murto-jälkiä, joten huoneeseen murtautuminen voidaan sulkea pois", Miwako sanoi kirjoittaen asioita muistikirjaansa. "Uhri on Ookoba Satoshi, Katsuran piano-opiston pianonsoiton opettaja. Kuolinsyy on todenäköisesti selkään puukottaminen, ja huoneessa ei näy murto-jälkiä, joten voidaan olettaa, että tekijä on joku Katsurassa nyt olevista ihmisistä, jotka tunsivat Satoshin hyvin".
Agasa katsoi Shizukaa, joka käynnisti äänenmuuntimensa, mutta alkoi sitten liikuttaa huuliaan ihan kuin olisi puhunut itse:
"Anteeksi, että puutun keskusteluunne. Uskon keksineeni jotain. Irene-kun, tutki tätä huonetta".
"Hyvä on", Shizuka alkoi tutkia huonetta käveltyään esiin Agasen takaa, ja näki sitten ikkunaan tarttuneen kumilenkin, jonka hän poimi nenäliinallaan, ja antoi poliisille:
"Tuo kumilenkki oli tarttunut ikkunaan".
Sitten Shizuka käveli takaisin Agasan taakse.
"Kumilenkki?" Miwako kysyi katsoen käsissään pitämäänsä kumilenkkiä.
"Tuohon ikkunaan oli tarttunut kumilenkki, jota käytettiin rikoksen tekemiseen", Agasa osoitti ikkunaa, jossa oli ollut kumilenkki. "Sato-san, olette oikeassa yhdessä asiassa. Ikkunassa, tai muuallakaan päin huonetta ei ole murtautumis-jälkiä, joten kyseessä ei taida olla murtovarkaus, jossa murtovaras olisi tappanut Herra Satoshin, joka olisi nähnyt murtovarkaan tultuaan tähän huoneeseen soittamaan pianoa. Piano on sijoitettu niin, että soittaja näkee huoneen molemmat ovet. Joten jos joku tulee tähän huoneeseen, sen näkee varmasti. Murha-aseena käytetty veitsi oli osunut Herra Satoshin selkään. Hän oli kuolleena asennossa, jossa hän soitti pianoa. On syytä epäillä, että murhaaja oli joku sellainen, joka voisi tulla sisään, ja seistä Herra Satoshin lähellä herättämättä epäilyksiä. Yumiko-san on tekijä".
"Miten niin? Olin kotona, kun Satoshi-san murhattiin", Yumiko sanoi.
"Entäpä, jos murha tehtiin, kun tekijä ei ollut itse paikalla?" Shizuka kysyi.
"Mitä?" Yumiko kysyi.
"Pystyin päättelemään tempun epäilyttävästä käytöksestänne", Shizuka sanoi. "Ensiksi teitte pianonkielestä, ja tuosta kumilenkistä viritelmän. Kiinnititte kumilenkin päät tämän huoneen seinällä olevan taulun kiinnityskohtiin siten, että kumilenkki oli samassa linjassa pianon kanssa. Sitten laitoitte kumilenkin väliin veitsen, ja veditte sen pianonkielestä huoneen nurkkaan. Sen jälkeen veditte pianonkielen pään kukkamaljakolle asti. Olennaista murhan onnistumisen kannalta oli se, että millä pianonkieltä pidetään paikallaan. Siihen tarvittiin jääpala. Kun Herra Satoshi tuli tavalliseen tapaan soittamaan pianoa aamulla, aurinko paistoi sisälle huoneen ikkunasta huoneeseen, ja sulatti jään, josta puhuin äsken. Sen seurauksena pianonkieli löystyi, ja veitsi lensi kuin nuoli osuen Herra Satoshiin. Kätkitte tilapäisesti lattialle lentäneen kumilenkin ikkunaan, kun juoksitte Herra Satoshin lähelle. Sitten yrititte pyyhkiä pöydän, jottei kukaan näkisi epäilyttävän suurta vesimäärää, joka oli ollut aiemmin sanomani jääpala. Halusitte, ettei kukaan näkisi sitä, kaatuneen maljakon lähellä olevaa vettä. Oletan, että ette rakastanut Herra Satoshia, vaan Ayanokooji Hiroyukiä, eikö? Näin hänen kuvansa aiemmin tämän piano-opiston aulassa, ja siinä kuvassa hän piti kättään olkapäällänne. Näytä se kuva muille, Irene-kun".
"Kyllä, eno", Shizuka sanoi mennen aulaan hakemaan kyseisen taulun, ja näytti sen muille osoittaen kuvassa olevaa Hiroyukiä. "Onko Hiroyuki kenties se, tässä piano-opistossa itsemurhan tehnyt piano-opiston henkilökunnan jäsen, josta Nana-san kertoi meille aiemmin?"
"Ei...Se ei ollut itsemurha. Satoshi-san tappoi Hiroyuki-sanin!" Yumiko huusi yllättäen kaikki. "Hiroyuki-san soitti minulle joka aamu Pisarapreludia. Kun sanoin pitäväni siitä kappaleesta kaikkein eniten, Hiroyuki-san sanoi soittavansa sitä minulle joka päivä".
"Miten voit sanoa noin Herra Satoshista, joka oli aina niin kiltti muille?!" Miyuki kysyi.
Slap! Yumiko löi Miyukiä poskelle kaataen Miyukin lattialle, ja Miyuki nousi istumaan katsoen Yumikoa shokissa.
"Älä puhu Satoshi-sanista noin ylistävästi, sillä et oikeasti tiedä hänestä mitään! Jos tietäisit, että millainen Satoshi-san oikeasti oli, niin et puolustelisi häntä noin kovasti!" Yumiko huusi vihaisena.
"Neiti Yumiko?" Miyuki kysyi yllättyneenä.
"Hiroyuki-san joutui eräänä päivänä auto-onnettomuuteen jäätyään auton alle. Hän oli niihin aikoihin menossa pianistin uransa kannalta tärkeään piano-kilpailuun. Hiroyuki-san loukkasi auto-onnettomuudessa sormensa. Ja menetti mahdollisuutensa soittaa pianoa siinä piano-kilpailussa. Hän vaipui epätoivoon, ja teki itsemurhan tässä piano-luokassa. Satoshi-san teki kaikkensa parantaakseen särkyneen sydämeni. Aloin pikkuhiljaa uskoa, että hänen seurassaan voin unohtaa Hiroyuki-sanin. Satuin kuitenkin kuulemaan Satoshi-sanin, ja Neiti Norikon välisen keskustelun ollessani tulossa tähän piano-luokkaan. Se keskustelu oli tällainen:
"Satoshi-san, onko se niin?!"
"Kyllä...Jollen olisi piilottanut Hiroyukin piano-kilpailuun tarkoitettuja nuotivihkoja, hän ei ehkä olisi hätäillyt, ja jäänyt auton alle etsiessään niitä nuottivihkohja. Hän oli tulossa pianistiksi, hänellä oli Yumiko-san, ja kaikkea. Kadehdin Hiroyukiä, ja minä".
"No, se on ollutta, ja mennyttä, Satoshi-san. Kauan rakastamasi Yumiko-sankin on nyt sinun. Kukaan ei saa tietää, ellet itse kerro".
"Kuulitko sinä sen keskustelun, Yumiko-san?" Noriko kysyi shokissa.
"Ajoiko Herra Satoshi Hiroyuki-saninn tekemään itsemurhan piilottamalla Hiroyuki-sanin piano-kilpailuun tarkoittamat nuottivihot?!" Miyuki kysyi epäuskoisena.
"Kyllä! Satoshi-san käytännössä tappoi Hiroyuki-sanin piilottamalla kyseiset nuottivihot, jotka Hiroyuki-san oli tarkoittanut piano-kilpailuun, johon Hiroyuki-san oli osallistumassa. Sen seurauksena aloin inhota Satoshi-sania. Painostin häntä henkisesti levittämättä huhuja, että piano-opistossa kummittelee, ja sitten kostin Hiroyuki-sanin puolesta", Yumiko sanoi.
"Kosto ei välttämättä paranna tilannetta. Herra Satoshi koristeli joka päivä tämän huoneen voikoilla. Kukkien kielellä se tarkoittaa "rakastan sinua". Hän soitti joka aamua pisarapreludia nuo sanat mielessään ajatellen sinua, Yumiko-san", Nana sanoi.
"Hiroyuki-san ei varmaan halunnut tehdä teistä murhaajaa. Ja jos veitsi olisi lennähtänyt Herra Satoshin viereen, niin hän olisi varmaan tunnustanut tekonsa ymmärrettyään, kuka oli virittänyt ansan hänelle", Shizuka sanoi tullessaan esiin Agasan takaa.
"Kyllä. Hiroyuki-san ei ollut kostonhimoinen", Yumiko itki.
"Vien Miyukin kotiin", Noriko talutti yhä lattialla istuvan Miyukin pois huoneesta.
"Tapaus on ratkaistu", Antares sanoi palaten Shizukan sormuksen sisälle.
Kun poliisit laittoivat Yumikolle käsiraudat, he veivät Yumikon pois huoneesta, Shizuka lähti muiden kanssa piano-opistosta.
"Nana-san, millainen Hiroyuki-san oli?" Shizuka kysyi.
"Hiroyuki-san oli positiivinen", Nana sanoi.