Istuin pellon laidalla katsoin kaunista sinistä taivasta ja kuinka
linnut lensivät taivaalla niin kauniisti. Sydäntäni pisti kun ajattelin vaaleahiuksista poikaa joka oli joutunut lähtemään luontani isänsä työn takia.
Aloin kaivata sen ääliön puhetta jota . Olin myöntänyt hetki sitten pitäväni hänestä.
Aikaa oli ehkä kulunut 7 vuotta kun viimeks hänet näin mutta ajottain mietin tuota miestä.
Pieni tuulen vire kutittelia kasvojani .
ahdistus valtasi kehoni. Ajatuskin siitä. että emme näkisi enää koskaa olisi kamalaa.
En kuullut että joku oli hiipinyt taakseni. Tämä henkilö halasi minua takaa päin joka sai minut hätkähtämään. Kuuli hänwn puhuvun jotain minulle . Hänen äänensä kuulosti todella tutulle .Käänsin
pääni ja näin Mathiaksen.
Ensin ilmeeni oli vakava, mutta vähitellen
silmistä alkoi valua vuolaasti kyyneleitä.
Halasin miestä ja yritin
sanoa itkuisella äänellä:" mitä sinä tällä teet?", mutta tuntui että ääne musertui itkuun.
Mathias hymyili minulle ja pyyhkäisi kyyneleeni poskeltani ja katsoi minua lempeästi.
Mathias kuiskasi korvaani:"
minähän lupasin tulla takasin".
Samassa kun mies oli sanonut tuon hän
vetäisi minut syvään suudelmaa. Pääni löi tyhjää mutta suutelin miestä takaisin.
Kun lopetimme suudelman minä kysyin:" missä olet ollu nämä kaikki vuodet?"
Mathias hymähti ja vastasi:" etsin sinua tietenkin".
Minä häkellyin vastauksesta mutta sain pienen hymyn naamalleni.
Siinä me kaksi istuimme pellon
Laidassa vierekkäin pitkästä aikaa.
Harvoin annoin tunteini näkyä mutta nyt hetki vain tuntui oikealta.