Heipä hei! Tässä on Legend of the Airi (Earth)-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

"Kerro terveiseni isoäidille!" Katara huusi Pakkulle, jonka vene katosi lopulta näkyvistä.

"Katara, Mestari-Pakku antoi minulle Vedentaitaja-kääröjä, joiden avulla voin jatkaa harjoittelua, mutta hän sanoi etteivät ne voi koskaan korvata oikeaa opettajaa. Hän taisi antaa sinullekin jotain, eikö?" Airi kysyi.

"Kyllä. Hän antoi minulle tämän", Katara näytti Airille sinisen, suljetun pullon. Pullon korkki oli ruskea, ja pulloon oli kiinnitetty ruskea nauha. "Tämä amuletti sisältää vettä pohjoisnavalla olevasta Henki Lähteestä. Tällä vedellä on ainutlaatuisia ominaisuuksia. Mestari Pakku neuvoi minua pitämään siitä hyvää huolta".

"Hienoa. Mestari Pakku neuvoi meitä lentämään suoraan Maan valtakunnan tukikohtaan. Se on täältä idässä. Siellä Kenraali Fong antaa meille saattajan Omashuun. Siellä voin aloittaa Maan taitamiskoulutuksen Kuningas Bumin opissa", Airi sanoi.

"Hienoa", Katara sanoi.

"Mutta eikö meidän pitäisi Ba Sing Seihin kertomaan Maan valtiaalle suunnitelmistamme lopettaa tämä sota tänä kesänä tapahtuvan auringonpimennyksen aikana, jolloin Tulentaitajat menettävät voimansa auringonpimennyksen takia?" Sokka kysyi.

"Kyseinen auringonpimennys ei kestä kovin kauan, joten meidän on parempi pelata varman päälle, ja siksi minun on opittava hallitsemaan kaikki neljä alkuvoimaa", Airi sanoi.

"Mutta hallitset jo ilman, veden ja osittain tulenkin alkuvoimien käyttämisen", Sokka sanoi.

"Mutta minun on opittava hallitsemaan jopa maan alkuvoima, enkä pysty siihen millään tavalla ilman opettajaa", Airi sanoi.

"Selvä", Sokka sanoi.

XXXXXXXXXXXXXX

Iroh makasi lomakeskuksen pöydällä, ja nautti parhaillaan saamastaan, rentouttavasta hieronnasta eräässä lomakeskuksessa.

Hänellä ei ollut yllään puseroa. Hänellä oli jaloissaan harmaat housut, ja harmaat kengät.

"Tätä olen kaivannut. Kuka tiesi, että kelluvan ajopuun palan päällä kolmen viikon ajan ilman ruokaa tai vettä, ja merikotkat, jotka odottavat kimppuusi käymistä, saattavat tehdä siitä niin jännittävän?" Iroh sanoi ja katsoi Zukoa.

Zukolla oli yllään harmaa yukata. Hänellä oli jaloissaan mustat housut, ja mustat kengät.

Iroh käveli Zukon kävelee hänen luokse, ja istui maahan:

"Huomaan. Nyt on karkoituksesi vuosipäivä, eikö olekin?"

"Kolme vuotta sitten tänään minut karkotettiin. Menetin silloin kaiken. Ennen halusin vain sen kaiken takaisin. Siksi etsin Avataria, jotta saisin kunniani, valtaistuimeni takaisin. Halusin, että isäni ei uskoisi minun olevan arvoton. Mutta nyt kun tiedän totuuden äidistäni, niin en enää piittaa isäni miellyttämisestä. Minut kasvatettiin ajattelemaan, että Tulikansa on koko maailman suurin siviilisaatio, jonka tarkoituksena on ympäröidä koko maailmaa. Se olikin vain käsittämättömän suuri valhe. Äitini, ja hänen isoisänsä, ja nykyinen Avatar joutuivat kokemaan sen valheen aiheuttamat ikävyydet. En ole nyt varma siitä, mitä minun pitäisi nyt tehdä. Tunteeni ovat nyt ristiriitaiset", Zuko sanoi.

"Muistatko perheemme talon, joka on Hiillos saarella? Kyseisen talon ullakolla on Ozain vauva -kuva. Ajatella, että hän oli joskus niin suloisen viattoman näköinen", Iroh sanoi.

"Siitä suloisesta lapsesta kasvoi todellinen hirviö, ja historiankirjojen surkein isä. Isä antoi minulle pysyvän pysyvän opetuksen, ja vieläpä suoraan kasvoilleni", Zuko sanoi.

"Fyysiset arvet eivät ole joskus mitään verrattuina henkisiin arpiin", Iroh sanoi.

XXXXXXXXXXXXX

Lomakeskuksen lähellä liikkui Tulikansan alus.

Useat miehet kumartuivat laivan kannelle äsken tuodulle, kuninkaalliselle kantotuolille. Kyseisen kantotuolin sisällä oli nimittäin Prinsessa Azula, Tulen valtias Ozain tytär, Irohin veljentytär ja Zukon sisar.

Azula astui ulos kantotuolista, ja kävele sotilaiden muodostamien linjojen välissä.

"Veljeni, ja setäni ovat häpäisseet Tulen valtiaan, ja aiheuttaneet häpeää meille kaikille. Teillä saattaa olla ristiriitaisia tunteita kuninkaallisen perheen jäsenten kimppuun hyökkäämisestä. Ymmärrän. Mutta vakuutan teille, että jos epäröitte, niin minä en epäröi kaataa teitä. Voitte mennä", Azula sanoi.

Sotilaat lähtivät. Kapteeni juoksi Azulan viereen.

"Prinsessa, pelkään sitä, että vuoroveden takia aallot eivät salli laivan rantautumista ennen iltaa", Kapteeni sanoi.

"Olen pahoillani, kapteeni, mutta en tiedä paljoakaan aalloista tai vuorovedestä. Voisitteko selittää minulle jotain?" Azula sanoi.

"Tietysti, teidän korkeutenne", Kapteeni sanoi.

"Käskevätkö vuorovedet tätä alusta?" Azula kysyi.

"Pelkäänpä, etten ymmärrä", Kapteeni sanoi.

"Sanoitte, että vuorovesi ei salli meidän viedä alusta satamaan. Komentavatko vuorovedet tätä alusta?" Azula kysyi.

"Ei, prinsessa", Kapteeni sanoi.

"Ja jos minun pitäisi heittää teidät tämän aluksen laidan yli, niin ajattelisivatko vuorovedet kaksi kertaa paiskaavansa teidät vasten rannikon kiviä?" Azula kysyi.

"Ei, prinsessa", Kapteeni sanoi huolestuneena.

"Unohtakaa siis aallot, jotka ovat jo päättäneet tappaa teidät ja keskittykää minuun, joka vasta harkitsen sitä", Azula sanoi kääntyen vihaisena kohti kapteenia.

"Vien meidät satamaan", Kapteeni sanoi lähtien laivan kannelta.

Azula mulkaisi Kapteenia, ja sitten Azula kavensi silmiään epäilevästi.