Heipä hei! Tässä on Legend of the Airi (Earth)-fanfictionin uusi luku. Nähdään seuraavassa luvussa.
Aurinko nousi vuoristoisessa maastossa, kun koko Avatar-tiimi nukkui.
Airi heräsi, ja venytteli ollen täynnä intoa:
"Tänään on se päivä! Voitko uskoa sitä? Kaiken sen opettajan etsimisen jälkeen aloitan vihdoin maantaitamis-harjoittelemisen!"
Airi katsoi läheisessä maassa olevassa makuupussissa nukkuvaa Sokkaa.
Griääää! Momo huusi, ja laskeutui Sokkan päälle, ja siirtyi sitten Appan pään päälle.
"Jos minulta kysytään, niin tämä paikka on täydellinen maantaitamis-harjoittelulle, eikö niin? Sokka?" Airi kysyi lopetettuaan venyttelemisen.
Sokka murisi herättyään ja tuijotti Airia väsynein silmin.
"Ai, haluat nukkua edelleen, vai mitä?" Airi kysyi. "Anteeksi".
Sokka murisi jälleen, ja laski päänsä alas jatkaakseen nukkumista.
Maa tärisee, jolloin Airi kääntyi katsomaan jyrinän lähdettä kohti. Se oli vasemmalla oleva maateltaan, jonka laatat heiluivat hetken kuluttua joka suuntaan. Pölyn poistuessa Toph seisoi maassa vasen kätensä ylös nostettuna.
"Hyvä huomenta Maantaittajaopiskelijani!" Toph laittoi molemmat kätensä lanteilleen.
Katara istui pystyssä omassa makuupussissaan Airin katsoessa Tophia. Toph käveli heidän luokseen.
"Hyvää huomenta, Toph", Airi sanoi.
"Hei, vaikutat innostuneelta", Katara sanoi nähtyään Airin innostuneen ilmeen.
"No siihen on syynsä", Airi sanoi.
Sokka nousi yhtäkkiä istumaan ja murisi Airille. Leikkaa lähempi kuva Aangista, jonka seurauksena Airi katsoi Sokkaa Tophin hymyillessä.
"Anteeksi, unikeko, teemme maantaitamisemme niin hiljaa kuin pystymme", Toph sanoi.
Toph iski vasenta kantapäätään maahan, jolloin maahan syntyi halkeama samalla, kun Sokka oli laskeutunut makaamaan maahan jatkaakseen nukkumista. Maan pylväs kohosi aivan hänen alta, ja katapultoi hänet ilmaan.
"Aaaa!" Sokka huusi shokissa, kun hän laskeutui maahan muiden katsoessa häntä. Hän hyppäsi välittömästi jaloilleen, edelleen makuupussissaan ja vain pää näkyi, ja hyppäsi Airia kohti mutisten. Hän pysähtyi Avatarin eteen ja murisi hänen kasvoilleen, ennen kuin hyppi Tophia kohti ja teki saman hänelle. Myöhemmin hän hyppi pois mutisten edelleen vihaisena.
Toph tuijotti Sokkaa kädet kyljelleen.
Airi katsoi Tophia.
"No, mistä aloitetaan?" Airi kysyi.
"Ai mistä?" Toph asetti kätensä Airin olkapäälle. "Aloitetaan liikuttamalla kiveä".
"Hyvä on", Airi sanoi.
(Myöhemmin)
Toph, ja Airi seisoivat kahden kiven edessä Kataran katsoessa heitä.
"Avain maantaivutukseen on asentosi. Sinun on oltava vakaa ja vahva. Kivi on itsepäinen elementti. Jos aiot siirtää sitä, sinun on itse oltava kuin kivi", Toph sanoi.
"Itsepäisyys on minulle tuttu aihe", Airi sanoi.
"Hyvä. Nyt tämän varsinainen liike on melko yksinkertainen", Toph sanoi, ja löi kiviä kanjonin seinää vasten. "Okei, oletko valmis kokeilemaan?"
"Olen valmis", Airi yritti siirtää kiveä, mutta sen ei liikkunut
"Kivi on itsepäisempi, kuin tuulenkulkija!" Sokka sanoi hyvittuneena.
"Totuttelen vielä tähän, uuteen aiheeseen", Airi mutisi vihaisena.
Iroh muisti unessa leikkineensä Lu Tenin kanssa.
Lu Ten teeskenteli osuvansa tulentaitamisella Irohiin, joka teeskenteli huokauksen ja kaatui nurmikolle.
"Sain sinut, isä!" Lu Ten hyppäsi leikkisästi Irohin päälle.
Molemmat nauroivat, kun kohtaus hämärtyi Irohille unessa, joka istui Lu Tenin haudan edessä. "Rakas poikani Lu Ten, näen sinut taas", Iroh sanoi
(Flashback)
"Setä!" Zuko huusi, minkä seurauksena Iroh heräsi.
"Setä...olit tajuton. Azula teki tämän sinulle. Se oli yllätyshyökkäys", Zuko istui polvillaan setänsä vieressä heidän ollessa huonokuntoisessa talossa, jonka lattialla Iroh makasi.
"Jotenkin se ei ole niin yllättävää. Huoh!" Iroh huokaisi nousten istumaan.
Zuko antoi Irohille teetä:
"Toivottavasti tein sen haluamallasi tavalla".
Iroh otti kulauksen kupista, ja hänen silmänsä levenivät. Hän irvisti inhosta teen maun takia, mutta onnistui peittämään sen.
"Hyvä. Se oli hyvin...uhhh... virkistävää", Irohille ojennettiin toinen kuppi, jonka hän heitti salaa olkapäänsä taakse ulos ikkunasta maahan.
"Joten setä, olen ajatellut. On vain ajan kysymys, milloin törmään Azulaan uudelleen. Minun on opittava edistyneempää tulentaittoa, jos haluan saada mahdollisuuden taistella häntä vastaan ollessamme nykyisessä Tulikansan petturi-tilanteessamme. Tiedän mitä aiot sanoa:
siitä huolimatta, että hän ilmoitti minulle siitä, mitä isäsi määräsi isäsni tekemään minulle hieman poikasi kuoleman jälkeen, niin Azula on siskoni ja minun pitäisi yrittää tulla toimeen hänen kanssaan", Zuko sanoi.
"Ei, hän on sekaisin, ja hänet täytyy pysäyttää", Iroh sanoi Zukolle päinvastoin Zukon ajatuksia.
Zuko nyökkäsi.
Iroh nousi seisomaan:
"On aika jatkaa harjoitteluasi".
Katara, ja Toph seisoivat lohkareen vieressä, jota Airi yritti liikkua. Airi käveli lopulta turhautuneena edestakaisin, kädet päänsä takana.
"En ymmärrä mikä meni pieleen. Hän teki sen juuri niin kuin sinä teit, Toph", Katara sanoi.
"Ehkä on toinenkin tapa...entä jos tulisin kiven luo toisesta suunnasta?" Airi ehdotti.
"Ei. Se on ongelma. Sinun täytyy lakata ajattelemasta kuin tuulentaitaja. Ei ole olemassa erilaista kulmaa, ei fiksua ratkaisua, ei ovelaa temppua, joka liikuttaisi sitä kiveä. Sinun on kohdattava se päätä vasten. Ja kun sanon päätä eteenpäin, tarkoitan näin..." Toph hyppäsi ylös, ja tuhosi kiven päällään kiven lohkareiden levitessä maahan.
"Vau!" Airi taputti käsiään vaikuttuneena.
Toph alkoi kävellä pois, mutta Katara pysäytti hänet.
Katara yritti nimittäin auttaa Tophia opettamaan Airia:
"Olen kouluttanut Airia jonkin aikaa. Hän vastaa todella hyvin positiiviseen opetuskokemukseen. Paljon kannustusta, ja kiitosta. Ystävälliset sanat. Jos hän tekee jotain väärin, niin ehkä pieni tuuppaus oikeaan suuntaan voisi auttaa. Tämä on vielä uusi aihe Airille, mikä voi vaikeuttaa tilannetta hieman.
"Kiitos, Katara. Pikku tuuppaus. Yritän sitä", Toph sanoi miettien asiaa.
(Myöhemmin)
"Pidä polviasi korkealla, Sinisilmä!" Toph huusi Airille.
Airi kantoi suurta kiveä selässään, ja yritti samalla pitää sitä pystyssä.
Tophin polki jalkojaan alas, ja sai kalliopilarit nousemaan Airin jalkojen alle hänen kävellessä.
Airi oli vähällä kaatua, mutta onnistui pysymään pystyssä.
Myöhemmin Toph kaivoi kiven läpi sormillaan.
Airi hieroi käsiään yhteen, ja yritti tehdä samaa, mutta iski kätensä kiveen, ja irvisti kivusta.
"Kiviä!" Toph huusi.
Seuraavaksi Toph antoi Airille yhden Sokkan aseen, Sokkan suureksi tyrmistykseksi.
Sokka yritti ottaa aseensa takaisin. Hän murahti yrittäen mennä eteenpäin. Sokka kamppaili saadakseen mailansa takaisin Tophilta, joka piti sitä sivussa, ja esti Sokkaa tarttumasta siihen. Toph työnsi Sokkan taaksepäin, ja Sokka kaatui maahan.
Toph ojensi aseen Airille.
Airin silmät oli sidottu, kun hän yritti murskata Tophin esiin tuomia kiviä. Airi sai lopulta yhden noin viiden kerran jälkeen.
Tophia nyökkäsi hyväksyvästi.
(Myöhemmin)
Toph rakensi ympärilleen kivikilven, joka Airin oli työnnettävä takaisin maahan piirretyn rajan yli. Airi onnistui lopulta kyseisessä asiassa. Hänen harjoituksensa alkoi sujua sujuvasti.
Toisen harjoituksen aikana Airi seisoi kahdella maapylväällä, ja heitteli kiveä ilmaan, ja vaihtoi kättään saadakseen sen joka kerta kiinni.
Toph käveli kahden maan pilarin välissä, ja ravisti pylväitä maantaitamistekniikalla.
"Kiviä!" Toph huusi.
Airi piti vankkaa asentoa menettämättä tasapainoaan.
Toph ilmestyi pylväälle Airin lähelle, ja nyökkäsi hyväksyen.
Airi hymyili tietäen, että hän on vihdoin tajunnut asian ytimen.
Kanjonin toisessa osassa Sokka etsi ruokaa, kun hän näki maassa kävelevän, pienen eläimen.
"Olet hirveän söpö, mutta valitettavasti olet lihasta. Hieman lähempänä..." Sokka hyppäsi alas puun oksalta, mutta putosi maassa olevaan halkeamaan. Hän katsoi pentua, ja upposi syvemmälle halkeamaan. "Selvä! Olet yksi onnekas pieni lihaolento".
Iroh "Salama on puhdas ilmaus tulentaivutuksesta ilman aggressiota. Sitä ei ruoki raivo tai tunteet, kuten muut tulentaitajat ovat tehneet käyttäessään voimiaan. Jotkut kutsuvat salamaa kylmäveriseksi tuleksi. Se on tarkka ja tappava, kuten Azula. Tekniikan suorittaminen vaatii mielenrauhaa", Iroh puhui Zukolle kylän lähellä olevalla kalliolla
"Näen. Siksi joimme aluksi teetä mielen rauhoittamiseksi", Zuko sanoi.
"Ai joo, hyvä pointti! Tarkoitan, kyllä. Energiaa on kaikkialla ympärillämme. Energiaa on sekä yin että yang. Positiivista energiaa ja negatiivista energiaa. Vain harvat tulentaitajat voivat erottaa nämä energiat. Tämä luo epätasapainoa. Energia haluaa palauttaa tasapainon, ja hetkessä positiivinen ja negatiivinen energia törmäävät takaisin yhteen, annat vapautuksen ja opastuksen luoden salaman", Iroh sanoi. Hän astui sivulle, synnytti salaman käsiinsä, ja ampuu sen pois jyrkänteen reunalta, jolla seisoi.
"Olen valmis kokeilemaan sitä!" Zuko sanoi kuulostaen innostuneelta.
"Muista, että kun erotat energian, et käske sitä. Olet yksinkertaisesti sen nöyrä opas. Hengitä ensin", Iroh sanoi.
Zuko hengitti syvään. Hän yritti synnyttää salaman, mutta sen sijaan räjähdys lennätti hänet taaksepäin kaataen hänet maahan.
Iroh pudisti päätään pettyneenä.
"Tällä kertaa aiomme kokeilla jotain hieman erilaista. Sen sijaan, että liikutat kiveä, aiot pysäyttää kiven. Ota hevosasento! Aion vierittää tuon kiven alas sinua kohti. Jos sinulla on maantaitajan asenne, pysyt asenteessasi ja pysäytät kiven. Näin!" Toph neuvoi Airia.
"Anteeksi Toph, mutta oletko todella varma, että tämä on oikea tapa opettaa Airille maantaitamista?" Katara kysyi.
"Olen iloinen, että sanoit jotain. Itse asiassa on olemassa parempi tapa", Toph sanoi sitoen Airin silmät liinalla. "Tällä tavalla sinun on itse asiassa aistittava kiven värähtely estääksesi sen liiskaamasta sinua. Kiitos, Katara".
"Joo, kiitos, Katara!" Airi sanoi sarkastisesti.
"Heh", Katara nauroi hermostuneesti.
Myöhemmin Toph, joka seisoi kukkulan huipulla, ja Airi seisoi kukkulan alareunassa. Toph työnsi kiven eteenpäin, ja se alkoi vieriä alas rinnettä.
Airi näytti huolestuneelta ja pelokkaalta, kun kivi vieri häntä kohti. Hän hyppäsi kiven yli viime sekunnilla, jolloin se vieri ohi, ja törmäsi kallioon. Toph juoksi kohti Airia.
"Taisin vain panikoida. En tiedä mitä sanoa", Airi sanoi ottaen liinan pois silmiltään.
"Ei ole mitään sanottavaa, sillä ohitit sen! Sinulla oli täydellinen asenne ja täydellinen muoto. Mutta kun se tuli heti asiaan, sinulla ei ollut rohkeutta!" Toph moitti.
"Tiedän. Olen pahoillani", Airi sanoi pettyneenä itseensä.
Toph "Joo, olet pahoillasi! Jos et ole tarpeeksi kova pysäyttämään kiveä, voit ainakin antaa sille ilon murskata sinut sen sijaan, että hyppäät pois tieltä kuin hyytelöluinen nuija! Onko sinulla tarvittavat kohdat kohdata tämä kivi kuin maantaitaja?" Toph kysyi.
"Minun pitää miettiä asiaa kunnolla", Airi sanoi.
"Airi, se ei ole iso juttu. Pidät tauon ja yrität maantaitamista uudelleen, kun olet valmis. Lisäksi sinulla on vielä jonkin verran vedentaitamis-harjoitteluun tarvetta. Miltä kuulsotaa?" Katara kysyi.
"Mietin sitä", Airi sanoi.
"Joo, mitä tahansa, mene miettimään, kunnes voit paremmin", Toph sanoi.
He kaikki lähtivät eri suuntiin.
"Taidan puhua Avatar Kyoshille, sillä hän oli Maan valtakuntaan syntynyt Avatar", Airi mietti mennen istumaan mäen päälle, ja meditoi, minkä seurauksena hänen silmät, ja tatuoinnit alkoivat hehkua valkoisina.
(Spirit world)
Airi istui bambumetsässä olevan nurmikon päällä, kunnes Avatar Kyoshi ilmestyi hänen eteensä:
"Avatar Kyoshi, miten voisin olla rohkea nyt, kun on kyse maantaitamis-harjoittelusta?"
"Airi, kaikkia pelottaa välillä, mutta et saa antaa pelon hallita itseäsi, sillä sinun pitää itse hallita pelkoasi. Tuulen hallitseminen oli alussa vaikeaa minun kohdallani, kun harjoittelin sitä, mutta ajan mittaan lakkasin pelkäämästä, ja pystyin hallitsemaan pelkoani. Sinun on löydettävä rohkeus sisältäsi ja mietittävä, että mitä sinä oikein pelkäät, jotta et voi antaa pelon hallita itseäsi", Kyoshi sanoi.
"Kiitos", Airi sanoi.
"Ole hyvä, ja pidä mielessäsi se, mitä sanoin", Kyoshi sanoi.
(Oikea maailma)
Airin silmät, ja tatuoinnit lakaksivat hohtamasta, ja hän katseli ympärilleen:
"Minun on siis löydettävä rohkeus sisältäni ja mietittävä, mikä minua pelottaa tässä uudessa harjoittelussa".
Zukon toinen yritys luoda salama oli epäonnistunut ensimmäisen yrityksen tavoin.
"Miksi en voi tehdä sitä? Salaman sijaan se räjähtää kasvoihini...kuten kaikki aina", Zuko sanoi.
"Oho, pelkäsin, että näin voi käydä. Et pysty hallitsemaan salamaa, ennen kuin olet käsitellyt sisälläsi olevan myllerryksen", Iroh sanoi lopulta.
"Mikä myllerrys?" Zuko kysyi.
"Zuko, sinun täytyy päästää irti häpeän tunteistasi, jos haluat vihasi menevän pois", Iroh sanoi.
"Mutta en tunne yhtään häpeää. Olen yhtä ylpeä kuin koskaan", Zuko sanoi.
"Prinssi Zuko, ylpeys ei ole häpeän vastakohta, vaan sen lähde. Todellinen nöyryys on ainoa vastalääke häpeään", Iroh sanoi.
"No, elämäni on ollut viime aikoina pelkkää nöyryyttä", Zuko sanoi.
"Minulla on toinen idea. Opetan sinulle tulentaitamis-liikkeen, jota edes Azula ei tiedä, koska keksin sen itse", Iroh sanoi.
Zuko hymyili.
"Luultavasti luulet, että ansaitsen tämän, eikö niin? Anteeksi, että metsästin sinua, mutta se on vain asioiden luonnollinen järjestys. Suuret asiat syövät pienempiä asioita, ei mitään henkilökohtaista. Mutta tällä kertaa se ei mennyt niin. Myönnän sen...olet söpö. Okei, sinä vakuutit minut, jos selviän tästä hengissä, se on minulle karmallisesti oikea, kasvissyöjänä olemassaolo. Ei lihaa. Vaikka liha on niin maukasta", Sokka sanoi ollen edelleen ansassa.
Pentu toi Sokkalle omenan.
"Hei, näyttää siltä, että karmani maksaa jo! Ei hätää, sain sen", Sokka heitti bumerangiaan sille epätoivoisessa yrityksessään. "Tule nyt takaisin bumerangina".
Momo yritti napata sammakon kulkiessaan kanjonin lähellä olevan lammen lähellä.
Airi, ja Katara istuivat maassa puhumassa harjoiteltuaan äsken vedentaitamista.
Katara "Tiedätkö, että tämä este sinulla on vain väliaikainen, eikö?" Katara kysyi.
"En halua puhua siitä", Airi sanoi miettien Kyoshin sanoja:
"Avastar Kyoshi sanoi, että minun on mietittävä mitä pelkään, jotta pelko ei hallitse minua, ja että minun on löydettävä rohkeus sisältäni".
"Ymmärrätkö, että se on ongelma, eikö niin? Jos kohtaat tämän ongelman sen välttämisen sijaan..." Katara sanoi.
"Tiedän, tiedän, tiedän, tiedän! Ymmärrän, okei? Minun täytyy kohdata se päätä vasten kuin kiveä, mutta en vain voi tehdä sitä. En tiedä miksi en voi, mutta en voi", Airi sanoi turhautuneena itseensä.
"Airi, jos tuli ja vesi ovat toistensa vastakohtia, mikä sitten on ilman vastakohta?" Katara kysyi.
"Se taitaa olla maa. Avatar Kyoshi sanoi, että hänellä oli alussa vaikauksia tuulentaitamisessa", Airi sanoi.
"Siksi sinun on niin vaikea saada tämä hallintaasi. Työskentelet luonnollisen vastakohtasi kanssa. Mutta sinä saat sen selville. Tiedän, että onnistut. Ajattele nopeasti!" Katara heitti häntä ruokopalalla, mutta Airi halkaisi sen kahtia vedentaitamisella. "Erinomainen. Sinulla on vedentaitamisen mestarin refleksit".
"Kiitos, Katara", Airi sanoi kumartaen hieman.
Katara kumarsi myös Airille.
"Tuli on voiman elementti", Iroh piirsi kepillä tulentaitamisen tunnuksen maahan. "Tulikansan ihmisillä on halua ja tahtoa sekä energiaa ja tahtoa saavuttaa haluamansa. Maa on substanssin alkuaine". Iroh piirsi maantaitamisen arvomerkkiä. "Maan valtakunnan ihmiset ovat monimuotoisia ja vahvoja. Ne ovat sitkeitä ja kestäviä. Ilma on vapauden elementti". Iroh piirsi tuulentaitamisen tunnuksen maahan. "Tuulenkulkijat irrottautuivat maallisista huolenaiheista ja löysivät rauhan ja vapauden. Lisäksi heillä oli ilmeisesti hyvä huumorintaju!" Iroh hymyili leveästi, mutta palasi vakavampaan käytökseen, kun Zuko ei reagoinut ollenkaan. "Vesi on muutoksen elementti". Iroh piirsi vedentaitajan tunnuksen maahan. "Vesiheimon ihmiset kykenevät sopeutumaan moneen asiaan. Heillä on syvä yhteisöllisyys ja rakkaus, joka pitää heidät yhdessä kaiken kautta".
"Miksi kerrot minulle näitä asioita?" Zuko kysyi.
"On tärkeää saada viisautta monista eri paikoista. Jos otat sen vain yhdestä paikasta, siitä tulee jäykkä ja vanhentunut", Iroh jakoi neljä arvomerkkiä erillisiin osiin. "Muiden, muiden elementtien ja muiden kansakuntien ymmärtäminen auttaa sinua tulemaan kokonaiseksi". Iroh piirsi ympyrän arvomerkkien ympärille".
"Kaikki tämä neljän elementin puhe kuulostaa Avatar-jutulta", Zuko sanoi.
"No Avatar Roku oli äitisi isoisä. Ja äsken kertomani asia on neljän elementin yhdistelmä yhdessä persoonassa, mikä tekee Avatarista niin voimakkaan. Mutta se voi myös tehdä sinusta tehokkaamman. Huomaat, että tekniikka, jonka aion opettaa sinulle, on sellainen, jonka olen oppinut tutkimalla vedentaittajia", Iroh sanoi.
Airi meditoi istuen yhdellä kivellä.
Toph tuli paikalle kantaen Airin sauvaa.
"Airi, löysin nämä pähkinät laukustasi. Arvasin, ettei sinua haittaisi. Ja sitä paitsi, vaikka tekisitkin, olet liian töykeä tehdäksesi asialle mitään", Toph sanoi.
"Itse asiassa minua ei haittaa. Olen iloinen voidessani jakaa kaiken, mitä minulla on", Airi sanoi.
"Tiedätkö, olen todella iloinen, että sinusta tuntuu siltä. Koska minulla on myös tämä hieno uusi pähkinänsärkijä", Toph sanoi.
Toph pyöritti Airin sauvaa päänsä yläpuolella.
Airi katsoi olkapäänsä yli kipeä ilme kasvoillaan.
Toph hymyili leveästi, nosti sauvaa, ja alkpo käyttää sitä pähkinänkuorten rikkomiseen.
"Itse asiassa pidän parempana, jos et..." Airi sanoi. "Se on antiikkia, munkkien käsintehty...Se on herkkä instrumentti!"
"Se ei ole ainoa herkkä instrumentti täällä", Toph käveli pois, lyömällä sauvan kiviä vasten.
"Ohm", Airi jatkoi meditointia.
"Hei Airi, oletko nähnyt..." Katara tuli paikalle.
"Meditoin täällä!" Airi huusi turhautuneena.
"Se on tärkeää. On melkein auringonlasku, eikä Sokka ole vielä palannut. Minusta meidän pitäisi etsiä hänet", Katara sanoi.
"Löydämme hänet nopeammin, jos hajaannumme", Airi, ja Katara kävelivät eri suuntiin.
"Okei, karma-ihminen, tai asia, kuka tahansa näistä asioista vastaakin. Jos pääsen hengissä pois tästä tilanteesta, niin luovun lihasta ja sarkasmista. Kunnossa?" Sokka kysyi.
Yllättäen Sokkan vaanima eläinpentu repi Sokan soturin suden hännän pentu hänen hiuksistaan.
"Oho! Siinä on kaikki, mitä minulla on. Se on pitkälti koko identiteettini. Sokka, liha- ja sarkasmimies. Mutta olen valmis olemaan Sokka, kasvis- ja suorapuheinen kaveri. Kauppa?" Sokka kysyi.
"Sokka, miten olet joutunut tuohon tilanteeseen?" Airi kysyi tultuaan paikalle, ja löydettyään ystävänsä, jota hän katsoi epäuskoisesti Sokkan nykyisen tilanteen takia.
"Airi! Luojan kiitos! Onko sinulla lihaa?" Sokka kysyi nähtyään Airin.
"Sokka! Oletko kunnossa?" Airi kysyi. Sitten hän yritti vetää Sokkan ulos halkeamasta.
"Aggh, lopeta, lopeta! Aiot vetää sormeni irti, enkä usko, että muut tulevat vielä tänne!" Sokka huusi.
"Hmmm...Lyön vetoa, että voin ohjata sinut pois täältä", Airi sanoi mietittyään asiaa hetken.
Airi räjäytti tuulenpuuskan, mutta Sokka pysyi loukussa.
"Vakavasti Airi, tiedän, että olet uusi siinä, mutta voisit käyttää vähän maantaitamista. Miten on?" Sokka kysyi.
"En voi...en voi tehdä sitä", Airi sanoi.
"No, jos et voi taivuttaa minua pois täältä, mene hakemaan Toph", Sokka ehdotti.
"En voi tehdä sitäkään", Airi sanoi.
"Etkö voi? Miksi ei?" Sokka kysyi.
"Se olisi todella...epämukavaa", Airi sanoi.
"Epämukavaa?" Sokka kysyi sarkastisesti. "No, en haluaisi sinun tuntevan oloasi epämukavaksi..."
"Kiitos, Sokka. Tämä koko maan taivutusjuttu on todella hämmentävää. On niin paljon painetta. Kaikki odottavat minun pystyvän siihen heti. Se asettaa minut todella hankalaan tilanteeseen", Airi sanoi.
"Hankala asema, luulen tietäväni tunteen", Sokka sanoi.
"Jos yritän, epäonnistun. Jos en yritä, en koskaan saavuta sitä. Tuntuu kuin olisin jäänyt kiven ja kovan paikan väliin", Airi sanoi.
"Hmmm...entäs sitten. Airi, tämä on ystäväni, Foo Foo Cuddlypoops. Foo Foo Cuddlypoops, Airi", Sokka sanoi katsoen vaanimaansa eläintä.
"Awww, miten söpö nimi vauva-miekkahammas hirven-leijonanpennulle", Airi sanoi katsoen eläintä hymyillen.
"Todellako?" Sokka kysyi. "Hän ei näytä millään tavalla sapelihampaiselta hirvileijonalta".
"Sitä on vaikea sanoa, ennen kuin heidän jättimäiset hampaat ja sarvet kasvavat esiin. Mitä sinä teet täällä pikkumies? Eksyitkö äidistäsi?" Airi kysyi.
Yhtäkkiä iso hirvileijona ilmestyi.
"Vedentaitaja käsittelee energian virtausta. Vedentaitaja antaa puolustuksensa muuttua hyökkäykseksi ja kääntää vastustajien energian heitä vastaan. Opin tavan tehdä tämä salaman avulla", Iroh sanoi jatkaen Zukon mentoroimista.
"Voitko opettaa minut ohjaamaan salamaa?" Zuko kysyi.
"Jos annat oman kehosi energian virrata, salama seuraa sitä. Sinun on luotava reitti sormenpäistäsi ylös käsivarresta olkapäähän ja sitten alas vatsaasi. Vatsa on kehosi energian lähde. Sitä kutsutaan chi-mereksi. Vain minun tapauksessani se on enemmän kuin laaja valtameri. Heh!" Iroh naurahti. "Vatsasta suuntaat sen taas ylös ja ulos toisesta kädestä. Vatsan kiertotie on kriittinen. Älä anna salaman kulkea sydämesi läpi, muuten vahinko voi olla tappava. Haluat ehkä kokeilla fyysistä liikettä saadaksesi tunteen polkujen virtauksesta, kuten tällä tavalla".
Iroh, ja Zuko aloittivat harjoitelemalla uudelleenohjausliikettä.
"Keskitätkö nyt energiasi? Tunnetko oman chisi virtaavan sisään, alas, ylös ja ulos?" Iroh kysyi.
"Luulen niin", Zuko sanoi.
"Tule, sinun täytyy tuntea virtaus", Iroh neuvoi. He harjoittelevat liikettä muutaman minuutin ajan. "Loistavaa! Sait oikean liikkeen!"
"Hienoa, olen valmis kokeilemaan sitä oikealla salamalla!" Zuko sanoi.
"Mitä, oletko hullu? Salama on erittäin vaarallinen!" Iroh moitti.
"Luulin, että se oli pointti! Opetat minua suojelemaan itseäni siltä!" Zuko ilmoitti.
"Joo! Mutta en aio ampua salamaa sinuun! Jos olet onnekas, sinun ei koskaan tarvitse käyttää tätä tekniikkaa!" Iroh ilmoitti.
"No, jos et auta minua, niin löydän oman salaman", Zuko sanoi, ja ratsasti pois.
"Hei, löysimme poikasesi! Katso, meillä ei ole ongelmia kanssasi! Olemme ystävällisiä!" Airi ilmoitti äsken ilmestyneelle eläimelle.
"Airi, tämä on paha aika tälle, sillä sinun täytyy saada minut pois täältä!" Sokka huusi.
Hirvileijona hyökkäsi Sokkaa kohti, mutta Airi lähetti sen päänsä yli ilmataivutuksella.
"Tämä on todella huono! Ole hyvä, Airi, sinun täytyy taivuttaa minut pois tästä tilanteesta, sillä ei ole muuta keinoa!" Sokka huusi.
Airi yritti, mutta kaikki hänen yrityksensä eivät tuottaneet mitään tulosta.
"Voi ei!" Airi huusi. Hän Nousi kiven päälle yrittääkseen häiritä miekkahampaista hirvileijonaa. "Woo-hoo, katso minua!"
Hirvi-leijona hyökkäsi uudelleen, mutta oli hyökkäys ei tuottanut tulosta.
"Ole kiltti, älä jätä minua enää!" Sokka huusi paniikissa.
"En aio!" AIri huusi. Hän seisoi paikallaan, ja viimeisellä sekunnilla heitti hirvileijonan takaisin ilmapuhalluksella.
Peto lähti paikalta.
Yhtäkkiä kuuluu pientä taputusta.
Toph istui lähellä olevalla kivellä.
"Mitä sinä täällä teet?" Sokka kysyi.
"Nautin vain esityksestä", Toph sanoi.
"Mitä? Olitko siellä koko ajan?" Airi kysyi.
"Melko paljon", Toph sanoi.
"Miksi et tehnyt mitään? Sokka oli pulassa! Olin pulassa! Olisit voinut saada hänet ulos ja auttaa meitä pääsemään pois!" Airi huusi.
"Arvaa, se ei vain tullut mieleeni", Toph sanoi. Hän heitti pähkinän alas, ja yritti murtaa sen Airin liidokilla.
Airi tarttui liidokkiinsa, ja otti sen Tophilta:
"Riittää! Haluan liidokkini takaisin!"
"Tee se nyt!" Toph ilmoitti.
"Mitä?" Airi kysyi.
"Maantaitaminen, Sinisilmä. Seisoit vain maassa paikalla valmiina taistelemaan hullua petoa vastaan. Ja mikä vielä vaikuttavampaa, uhmasit minua. Sinulla on potentiaalia", Toph sanoi.
"Mutta", Airi sanoi.
"Tee se!" Toph kannusti.
Airi iski maahan, ja lähettää kiven lennähtämään kanjonin seinään.
"Teit sen! Olet nyt maantaitaja", Toph sanoi.
"En voi uskoa sitä!" Airi yllättyi.
"Awww, tämä on todella upea, koskettava hetki. Joten voisitko saada minut pois täältä, jotta voisin halailla teitä molempia isosti, tiukasti?" Sokka kysyi sarkastisesti.
"Ei hätää, Sokka!" Airi sanoi. "Oikeastaan sinun pitäisi luultavasti antaa minun tehdä se. Olet vielä vähän uusi tässä. Saatat murskata hänet vahingossa", Toph sanoi.
"Joo, ei murskaamista, kiitos" Sokka sanoi.
Toph potkaisi kiveä, ja veti Sokkan ulos halkeamasta.
(Myöhemmin)
Katara tapasi ystävänsä.
"Löysitte hänet!" Katara sanoi nähtyään veljensä. Hän halasi Sokkaa.
"Olin koko ajan siinä kolossa, en tiennyt, elänkö vai kuolenko. Se saa miehen pohtimaan, mikä on todella tärkeää. Tajusin..." Sokka oli sanomassa.
Airi keskeytti Sokan puheet:
"Hei Katara, katso mitä voin tehdä!"
Airi liikutti kiveä maantaitamisella, ja iski sen maahan.
"Sinä teit sen! Tiesin, että tekisit!" Katara hymyili, ja kuiskasi Tophille. "Kokeilit positiivista vahvistusta, eikö niin?"
"Jep, se teki ihmeitä", Toph sanoi.
"Appa, olen nyt maantaitaja", Airi kuiskasi Appalle.
Samaan aikaan Zuko oli jäljittänyt myrskyn, ja etsi nyt salamaa seisoen erään kallion huipulla, kun satoi vettä, ja taivas oli tummien pilvien peitossa.
"Olet aina heittänyt minulle kaikkesi! No, voin ottaa sen, ja nyt voin antaa sen takaisin!" Zuko huusi niin kovaa kuin myrskyssä voi huutaa. "Tule, lyö minua! Et ole koskaan ennen pidätellyt!"
Ei näkynyt salamaniskuja.
"Aaaaa!" Kyyneleet valuivat Zukon poskia pitkin, ja hän huusi.