Heipä hei! Tässä on oma versioni Legend of the Airi (Earth)-fanfictionin The Desert-luvusta. Nähdään seuraavassa luvussa.
Team Avatar etsi katseillaan Appaa suunasta laajan aavikon yli.
"Kuinka annoit heidän viedä Appan?! Mikset estänyt niitä?!" Airi kysyi Tophilta vihaisena.
"En voinut! Kirjasto oli uppoamassa! Te olitte vielä sisällä ja..." Toph puolustautui.
"Olisit voinut tulla hakemaan meidät. Olisin voinut pelastaa hänet!" Airi käveli Tophnin eteen ollen vielä raivoissaan.
"En tuntenut tuskin mitään tärinää täällä. Hiekantaitajat hiipivät luokseni, eikä minulla ollut aikaa..." Toph sanoi.
"Et vain välittänyt! Et koskaan pitänyt Appasta! Halusit hänen menevän pois!" Airi huusi vihaisena.
Airi näytti olevan erittäin raivoissaan Tophia kohtaan, kun Katara käveli hänen luokseen. Katara laski kätensä Airin olkapäälle yrittääkseen rauhoittaa häntä.
"Airi, lopeta. Tiedät, että Toph teki kaikkensa. Hän pelasti henkemme", Katara sanoi.
Sokka katseli edelleen autiomaata.
"Kuka pelastaa henkemme nyt? Emme koskaan selviä täältä", Sokka sanoi.
Airi käveli vihaisena pois muusta ryhmästä.
"Se on kaikki mistä teistä välitätte, itsestänne! Et välitä onko Appa kunnossa vai ei!" Airi huusi.
"Olemme kaikki huolissamme, mutta meillä ei ole varaa riidellä nyt", Katara sanoi.
"Menen Appan perään", Airi sanoi kylmällä, kovalla äänellä.
Airi lensi liidokillaan.
"Airi, odota!" Katara huusi.
Airi lensi pois muusta ryhmästä, joka seisoi kadonneen kirjaston luoman, suuren kraatterin vieressä Kataran katsellessä Airin lentoa.
"Meidän on parasta alkaa kävellä. Olemme ainoat ihmiset, jotka tietävät auringonpimennyksestä. Meidän on saatava ne tiedot Ba Sing Selle", Katara sanoi lopulta.
Ryhmä lähti kävelemään samaan suuntaan, johon Airi lähti, Kataran johdolla, ja Sokkan kävelleässä perässä. Toph käveli keskellä.
"Luuletko, että jos kaivamme jättipöllön esiin, hän antaa meille kyydin?" Sokka kysyi.
Zuko, ja Iroh ratsastivat strutsihevosella.
"Ehkä meidän pitäisi tehdä leiri", Zuko ehdotti Irohin valitettua epätasaisen kyydin takia.
"Ei, ole kiltti, älä lopeta vain minun takiani!" Iroh sanoi.
"Huoh!" Iroh päästi teatraalisesti esiin useita tuskan huokauksia. Sen seurauksena Zuko veti ohjat, suuttuneena setänsä esityksestä. Kun he nousivat selästä, strutsihevonen oli huolissaan jostakin. Zuko otti heti tulentaitamis-muodon, ja oli valmis puolustamaan itseään.
"Mitä nyt?" Iroh kysyi.
Rough Rhinos ratsasti metsän läpi tien molemmin puolin Zukon, ja Irohin kulkiessa eteenpäin. Mongken sarvikuono astui maahan voimakkaasti murtaen pintaa. Mongke oli valmiina taistelemaan.
Zuko säilytti puolustapansa, ja katsoi miehiä, jotka ympäröivät heitä, mutta Irohin kasvot kirkastuivat, kun hän nousi seisomaan, ja asetti kätensä Zukon olkapäälle.
"Eversti Mongke! Mikä miellyttävä yllätys!" Iroh sanoi.
"Jos olet yllättynyt siitä, että olemme täällä, niin Lännen lohikäärme on alkanut menettää otteensa", Mongake sanoi.
Karkeat sarvikuonot valmistautuivat taisteluun, ja jokainen valmisti oman, asiantuntemuksensa aseensa.
"Tunnetko nämä miehet?" Zuko katsoi setäänsä yllättyneenä.
"Toki. Eversti Mongke ja karkeat sarvikuonot ovat legendaarisia. Jokainen heistä on erilainen aseasiantuntija. He ovat myös erittäin taitava lauluryhmä", Iroh sanoi.
Mongken nyrkki oli kohotettuna valmiina tulentaitamiseen.
"Emme ole täällä antamassa konserttia. Olemme täällä vangitsemassa pakolaisia!" Mongake ilmoitti.
"Haluaisitko teetä ensin? Haluaisin joitakin. Entä sinä, Kahchi? Teen sinulle jasmiiniteen. Olenko oikeassa, sen suhteen, että muistaakseni pidit kyseisestä teestä?" Iroh kysyi katsoen Kachia Irohin hieroessa samalla käsiään.
"Tarpeeksi pysähtymistä! Vangitse ne!" Mongake ilmoitti.
Ogodei heilautti palloaan ja ketjuaan kohti Irohia, joka potkaisi sen pois. Ketju kietoutui Kahchin sarvikuonon jalan ympärille. Iroh kumartui maan yli väistäen kahta tulipaloa. Hän nousi takaisin ylös, ja osui sarvikuonon takaosaan, mikä sai sen karkaamaan, vetäen Ogodein pois sarvikuonosta, ja raahaamalla häntä mukanaan. Iroh vilkutti hyvästit katsoessaan heidän menevän.
Vachir ampui palavan nuolen kohti Zukoa.
Zuko reagoi nopeasti lyömällä nuolen pois, ja päästämällä jalastaan tulipalon, poltti reiän yllättyneen jousimiehen jouseen.
Mongke liittyi taisteluun ohjaamalla paloräjähdyksiä Irohiin.
Iroh torjui jokaisen hyökkäyksen.
Kun Mongke oli kiireinen Irohin kanssa, niin Zuko juoksi ylös, ja hyppäsi Rhinon selkään. Kahdella pyörivällä tulipotkulla hän lähetti eversti Mongken lentämään, ja putoamaan maahan.
Iroh juoksi strutsihevosen luo, hyppäsi sen selkään, ja ratsasti kohti Zukoa, joka odotti häntä eversti Mongken sarvikuonon selässä. Kun hän hyppäsi, Yeh-Lu aloitti takaa-ajon.
Yeh-Lu heitti kranaatilla pakenevaa strutsihevosta. Se räjähti aivan sen edessä, mutta Iroh, ja Zuko ratsastivat räjähdyksen aiheuttaman savun läpi.
"On kiva nähdä vanhoja ystäviä", Iroh sanoi.
"Harmi, ettei sinulla ole vanhoja ystäviä, joilla ei olisi halua hyökätä kimppuusi", Zuko sanoi.
Iroh tarttui toisella kädellään olkapäähänsä, kun hän mietti asiaa:
"Hmmm...Vanhoja ystäviä, jotka eivät halua hyökätä kimppuuni..."
Katara, Sokka, ja Toph, jotka olivat kaikki uupuneita, ja janoisia, vaeltelivat edelleen erämaassa.
Sokka pysähtyi ottaakseen Momon selästään, ja käytti Momon siipiä varjon luomiseen, jolloin Toph törmäsi häneen.
"Etkö voi katsoa missä olet..." Sokka oli kysymässä. Hänen silmänsä laajenivat ymmärryksestään, kun hän näki, kuka törmäsi häneen.
"Unohdit, että vaikka näen maan kautta, niin hiekka tekee siitä hieman sumeaa, eiko?" Toph kysyi.
"Oikein. Anteeksi", Sokka sanoi.
Katarasta tuntui siltä, ettei hän osannut tehdä mitään, sillä aavikko oli hänelle vieras maasto, ja hän ei tiennyt, mistä löytäisi vettä, mutta kääntyi silti ympäri rohkaistakseen muita.
"Tulkaa kaverit, meidän on pysyttävä yhdessä", Katara sanoi.
Sokkan vaatteet tarttuivat Tophiin. Hän yritti vapauttaa itsensä työntämällä Tophin pois.
Jos hikoilen enää, en usko, että pysyminen yhdessä on ongelma", Sokka sanoi.
Ärstynyt Toph asetti kätensä Sokkan kasvoille, ja työnsi hänet maahan vapauttaen molemmat toisistaan.
"Katara, saanko lisää vettä?" Toph kysyi.
"Okei, mutta meidän on yritettävä säästää sitä", Katara sanoi. Katara loi vedentaitamisella kolme, pientä vesitäplää ulos pussistaan Sokkan, Tophin, ja Momon suuhun.
Sokka liikutteli vettä suussaan, ennen kuin nieli sen.
"Juommeko sinun taitamaasi vettäsi?", Sokka osoitti suutaan. Hän yritti määritellä veden makua lyömällä huuliaan, ja huusi vastenmielisesti. "Sinä käytit tätä suolla taistellessasi! Urch!"
"Se maistuu soiselta", Toph sanoi.
Uuuu! Momo huusi surullisen huudon protestina veden maun takia, kun hän oli myös lyönyt huuliaan. Katara laittoi surullisena korkin takaisin vesisäkkiinsä.
"Anteeksi, se on kaikki mitä meillä on", Katara sanoi surullisella äänensävyllä.
"Ei enää! Katso!" Sokka huusi.
Katara katsoi Sokan osoittamaan suuntaan. Hän käveli kaktuksen luo, ja leikkasi viidakkoveitsellään palan irti kaktuksesta. Hän joi iloisena sisällä olevaa nestettä, kun Momo ryömi hänen luokseen.
"Sokka, odota! Sinun ei pitäisi syödä outoja kasveja!" Katara huusi huolissaan.
Katara veti Tophia käsivarrellaan juoten kohti Sokkaa. Hän, ja Momo sammuttivat janoaan runsaalla kaktusmehulla. Hän leikkasi kaktuksen toisen osan auki, ja tarjosi innostuneena sen sisältöä skeptiseltä näyttävälle Kataralle.
"Näiden sisällä on vettä!" Sokka ilmoitti.
"En tiedä..." Katara sanoi perääntyen Sokkasta, ja kaktuksesta.
"Maista itse. Se on kuitenkin hyvin janoa sammuttavaa", Sokka sanoi, kun kaktuksen mehua valui hänen leukaansa pitkin.
Hän hymyili Kataralle leveästi, kuin todellinen myyjä. Ja hänen pupillinsa laajenivat nopeasti. Hän yritti päästä eroon tunteesta pudistamalla nopeasti päätään. Hän alkaa kompastua.
Sokka alkoi puhua oudolla, kaikuvalla äänellä:
"Juo kaktusmehua. Se sammuttaa sinut! Mikään ei ole sammuttavampaa". Hän ryömi maan yli toukan tavoin, ennen kuin hyppäsi takaisin seisomaan, hymyillen leveästi. "Se on vaikeinta!"
Katara antoi Sokalle erittäin epämukavan ilmeen. Hän nappasi hänen kaktusmehunsa, ja kaatoi sen hiekkaan.
"Okei, olet saanut tarpeeksesi", Katara sanoi.
"Kuka sytytti Tophin tuleen?" Sokka kysyi nähden harhoja.
Katara halusi reagoida Sokkan kommenttiin, mutta taivaalla kuuluva ääni häiritsi häntä. Hän katsoi ylös nähdäkseen Momon lentävän ympyröissä, ja lisäävän nopeuttaan, ennen kuin se putosi maahan, pää edellä. Katara poimi tajuttoman eläimen, ja piti sitä sylissään.
"Saanko tuota kaktusmehua?" Toph kysyi.
Katara kiersi kätensä Tophin hartioiden ympärille:
"Minusta se ei ole hyvä idea. Tule, meidän on löydettävä Airi".
Katara johdatti Tophin pois.
Sokka jäi taakse, ja tuijottaa tyhjänä taivasta.
Katara seurasi Sokkaa, ja veti Sokkaa hänen käsistään.
Sokka puhui ihastuneena:
"Kuinka pääsimme keskelle tätä merta?"
"Huoh!" Katara huokaisi.
Airi lensi aavikon yli etsimään Appaa. Hän puhalsi piisonin pilliin.
"Appa!" Airi liukui alas, ja laskeutuu dyynille. "Appa!"
Airi tuijotti horisontin toiselle puolelle, ja hänelle alkoi valjeta, ettei hän löydä ystäväänsä täältä. Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä.
"Ei..." Airi huusi. "Ei!"
Vihan valtaamana hän iski sauvansa maahan, ja muodosti suuren, sienen muotoisen hiekkapilven. Pölyä, jonka Airin isku liikkui Kataran, Sokkan, ja Tophin yli, kun he kiipesivät toisen dyynin yli.
"Mikä se on?" Katara kysyi.
"Mitä? Mikä on mitä?" Toph kysyi.
Sokka nosti kätensä ilmaan kuulostaen hyvin innostuneelta:
"Se on jättiläinen...sieni. Ehkä se on ystävällinen!"
"Jatketaan liikkeessä pysymistä. Toivottavasti Airi on kunnossa", Katara sanoi.
Kun Katara johdatti Tophin pois, Sokka alkoi palvoa sientä heiluttamalla käsiään ylös, ja alas, edestakaisin.
"Ystävällinen sieni! Mushy jättiläinen ystävä!" Sokka huusi.
Misty Palms Oasis-keitaassa, aavikon rajalla olevassa kylässä oli ihmisiä, jotka Toph tunsi.
"Joo, pieni paljasjalkainen, sokea tyttö, ja hänen ystävänsä kävivät täällä muutama päivä sitten", Eräs mies sanoi.
"Antoivatko he mitään viitteitä siitä, mihin he olivat matkalla?" Yu kysyí.
"Kuulemani perusteella Ba Sing Se on heidän matkakohteensa. Mutta tavattuaan erään, Ba Sing Sen yliopiston professorin, he saivat uuden matkakohteen, ja lähtivät professorin seurassa etsimään kyseistä matkakohdetta kuultuaan siitä professorilta, ennen kuin he menisivät Ba Sing Seen varoittamaan Maan valtiasta sodasta", mies sanoi. "En muista heidän uutta matkakohdettaan. Mutta ehkä voisit antaa minulle pienen raha-kannustimen siltä varalta, että se virkistää muistiani?
Mies teki raha-eleen sormillaan.
"Ehdotatko, että murran sormesi?" Xin Fu kysyi.
Mies piilotti nopeasti kätensä selkänsä taakse, ja osoitti toisella kädellään aavikkoa kohti.
"He menivät erämaahan etsimään siellä olevaa, legendaarista kirjastoa! Harmi, että melkein on ei mitään mahdollisuutta selviytyä", Mies sanoi.
"Ei hätää, koska hänet haluttiaan kuolleena tai elävänä", Xin Fu sanoi.
Mies perääntyi hiljaa Xin Fusta, ja Yusta.
"Ei, sillä se ei ole niin! Olen varma, että hänen isänsä haluaa hänet elävänä", Yu sanoi. "Meidän pitää näemmä mennä nyt Ba Sing Seen odottamaan häntä, jotta voimme viedä hänet kotiin. Mutta se voi olla ongelmallista, sillä vaikka Maan valtiaalla on suurin auktoriteetti Ba Sing Sessä, niin sodan Maan valtiaalta piilottanut, Maan valtiasta lähellä oleva, ja sodan piilottanut ihminen on vaikutusvaltansa takia korkeassa hallitus-asemassa, jossa hän käytännössä hallitsee koko Ba Sing Setä Maan valtiaan paikalla. Jos sodan piilottaneella ihmisellä on todella kannattajia, jotka valvovat Ba Sing Seen tulevia ihmisiä, niin joudumme piiloutumaan niiltä kannattajilta, kun saavumme Ba Sing Seen".
"Hei, katso. Tulikansan etsintäkuulutuksia!" Xin Fu käveli erään ilmoitustaulun eteen nähtyään siinä olevat etsintäkuulutukset.
Yu seuraa Xin Fun esimerkkiä, ja tutki etsintäkuulutettuja julisteita. Zukon, ja Irohin julistetta ympäröivät Airin, Blue Spiritin, Jeong Jeongin, ja Cheyn julisteet.
"Niin?" Yu kysyi.
Xin Fu katsoi Zukoa, ja Irohia heidän kävellessä kohti tavernaa.
"Joten, katso ketkä tuolla ovat", Xin Fu sanoi.
Katara, Toph, ja Sokka kävelivät yhä aavikolla. Oli melkein hämärää, ja he kävelivät edelleen yhtenä jonona eteenpäin. Varjo kulki heidän päänsä yli, ja Airi laskeutui heidän taakseen. Airi oli edelleen vihainen.
"Olen pahoillani, Airi. Tiedän, että se on sinulle vaikeaa juuri nyt, mutta...meidän on keskityttävä pääsemään pois täältä", Katara sanoi.
Katara yritti lähestyä Airia, joka käveli kauemmas.
"Mitä eroa on? Emme selviä ilman Appa. Me kaikki tiedämme sen", Airi puhui toivottomasti.
"Tule, Airi. Voimme tehdä tämän, jos teemme yhteistyötä. Eikö, Toph?" Katara kysyi yrittäen kuulostaa kannustavalta.
"Sikäli kuin voin tuntea, olemme loukussa jättimäisessä hiekkavanukaskulhossa. Minulla ei ole mitään", Toph sanoi.
"Sokka? Onko ideoita Ba Sing Se:n löytämisestä?" Katara kysyi toiveikkaasti.
Sokka, ja Momo makasivat hiekalla vierekkäin selällään, kädet, ja jalat ojennettuina. Sokka hymyili autuaasti.
"Miksi emme kysy ympyrälintuilta?" Sokka kysyi osoittaen taivaalle.
Katara suuntasi katseensa taivaalle, ja näki neljä hiirihairasta kiertävän heidän päidensä yläpuolella. Hän katsoi jokaista toista joukkueen jäsentä. Airi istui edelleen alas myllertäen, ja Toph näytti hieman uupuneelta.
"Heh heh!" Sokka naurahti hieman, kun Momo kynsi laiskasti hiirihaukkasia.
Katara tarttui veljensä päähän ärsyyntyneenä:
"Ugh...Me pääsemme pois tästä autiomaasta, ja teemme sen yhdessä! Airi, nouse ylös. Kaikki, pitäkää kädestä. Voimme tehdä tämän. Meidän täytyy".
Katara katseli vielä kerran taivaalla olevia hiirihaukkasia, ennen kuin veti Airia eteenpäin hänen sauvansa avulla. Airi pitää kiinni Tophin kädestä, ja hän puolestaan Sokkan kädestä. Leveästi virnistävä Sokka veti häntästään Momoa, joka yritti laiskasti lentää toiseen suuntaan.
Aurinko laski, kun he kaikki saapuivat suurelle dyynille Kataran ollessa edelleen johdossa.
"Minusta meidän pitäisi pysähtyä yöksi", Katara sanoi.
Muu ryhmä huokaisi, ja kaatui uupumuksesta.
"Onko sinulla enää vettä?" Toph kysyi.
"Tämä on viimeinen. Jokainen voi juoda pienen juoman", Katara sanoi tarkistettuaan vesipussinsa.
Sokka ryömi Kataraa kohti Momon istuessa selässään, kun Katara alkoi taivuttaa vettä pussistaan. Momo hyppäsi eteenpäin nähtyään vettä, ja sai sen putoamaan hiekkaan.
"Momo, ei! Olet tappanut meidät kaikki!" Sokka huusi teatraalisen paniikin vallassa, ja tarttui epätoivoisesti päähänsä.
Katara piti rauhallisesti kättään kostean hiekkapisteen päällä, ja alkoi taivuttaa vettä takaisin pussiinsa, ennen kuin antoi sen Tophille juotavaksi.
"Ei, hän ei ole", Katara sanoi.
"Ai niin. Taivutus", Sokka helpottui.
"Sokka, anna minun katsoa mitä sait kirjastosta", Katara sanoi ojentaen kättään veljelleen.
Sokka perääntyi välittömästi, ja tarttui puolustavasti selässään olevaan laukkuunsa, joka oli täynnä kääröjä.
"Mitä?! En varastanut mitään! Kuka sinulle sen sanoi?" Sokka kysyi paranoidisesti. Ja osoitti syyttävällä sormella Momoa. "Se olit sinä! Sinä ilmiannoit minut!"
"Sokka, olin siellä. Ja sinä itse kerroit kääröistä", Katara sanoi. Katara otti laukun Sokkalta, ja alkoi tutkia kääröjä.
"Sillä ei ole väliä. Mikään niistä ei kerro meille, missä Appa on", Airi sanoi vaivautuneena.
"Ei, mutta voimme selvittää, mihissä suunnassa Ba Sing Se on. Voimme käyttää tähtiä ohjaamaan meitä", Katara sanoi. Hän veti esiin tähtien kartan. "Näin voimme matkustaa yöllä, kun on viileää, ja levätä päivällä".
Katara kääntyi ympäri, ja huokaisi nähdessään muun ryhmän. He kaikki makasivat siellä väsyneinä pitkästä kävelystä, ja surustaan Appan menetyksen johdosta.
"Yritä vain saada unta. Aloitamme uudelleen muutaman tunnin kuluttua", Katara sanoi.
Zuko, ja Iroh istuivat pöydässä Misty Palms Oasis-tavernassa.
"Kukaan täällä ei auta meitä. Nämä ihmiset näyttävät vain likaisilta vaeltajilta", Zuko sanoi katsottuaan tavernassa olevia ihmisiä.
"Niin mekin", Iroh osoitti jotain Zukon takana. "Ah, tämä on mielenkiintoista. Luulen löytäneeni ystävämme".
Kun Zuko kääntyi katsomaan, mihin Iroh osoitti, Zuko näki Pai Sho-pöydän ääressä istuvan, vanhan miehen.
"Toit meidät tänne pelaamaan Pai Shoa?" Zuko kysyi.
"En usko, että tämä on uhkapeliä", Iroh sanoi.
Zuko, ja Iroh kävelivät kohti Pai Sho-pöytää.
Xin Fu, ja Yu, jotka istuovat penkillä tavernan toisella puolella katsoivat Zukoa, ja Irohia. Xin Fu nousi ylös aikomuksenaan tarttua heihin, mutta Yu laittoi kätensä hänen olkapäälleen hillitäkseen häntä.
"Otetaan ne nyt!" Xin Fu sanoi.
"Tämä paikka on täynnä epätoivoisia hahmoja. Jos he saavat selville, että keräämme palkkion, meidän on ehkä taisteltava heitä kaikkia vastaan pitääksemme palkintomme. Kärsivällisyyttä", Yu sanoi.
Iroh, ja Zuko lähestyivät Pai Sho-pöytää.
"Saanko tämän pelin?" Iroh pyysi.
Mies viittoi Irohia istumaan alas:
"Vieraalla on ensimmäinen siirto". Miehen sanojen seurauksena Iroh asetti lootuslaatan laudan keskelle. Näen Sinulla on kannattavan valkoista lootusgambiittia. Moni ei edelleenkään tartu muinaisiin tapoihin. Mies ojensi kätensä Irohia kohti.
"Ne jotka löytävät, voivat aina löytää ystävän", Iroh sanoi. Hän jäljitteli vanhan miehen elettä, ja myös kupittaa käsiään häntä kohti.
"Sitten pelataan", mies sanoi.
Fung asetti laatan laudalle, jonka jälkeen Iroh asetti nopeasti laatan. Näennäisesti edes katsomatta, mitä toinen henkilö tekei, kaksi miestä asettivat nopeasti laatat laudalle. Zuko istui alas, ja katseli tarkasti, kun kaksi miestä asettivat laatat toisensa jälkeen. Kun ne olivat valmiita, niiden laatat muodostivat lootuksenkukan muodon.
"Tervetuloa, veli. Valkoinen lootus avautuu leveästi niille, jotka tietävät hänen salaisuutensa", mies sanoi Irohille.
"Mistä te vanhat kaasupussit puhutte?" Zuko kysyi.
"Olen aina yrittänyt kertoa teille, että Pai Sho on enemmän kuin pelkkä peli", Iroh sanoi.
Iroh vieritti laatan rystysten päälle, ja tarttui siihen.
Xin Fu luoppui kärsivällisyydestään, ja nousi ylös.
"En odota koko yötä, että nämä vempeleet lopettavat ryyppäämisen!" Xin Fu sanoi. Hän käveli Pai Sho-pöydän luokse Yun perässä. "Se on ohi! Te kaksi pakolaista olette tulossa kanssani!"
Mies asetti itsensä nopeasti Irohin, ja Zukon eteen estäen Xin Fua, ja Yua saavuttamasta heitä:
"Tiesin sen! Te kaksi olette etsintäkuulutettuja rikollisia, joista on luvattu valtava palkkio!"
"Luulin, että sanoit hänen auttavan!" Zuko huusi sedälleen.
Iroh asetti kätensä Zukon olkapäälle vakuuttaakseen hänet:
"Hän auttaa. Katso vain".
Mies puhui Yulle, ja Xin Fulle:
"Luuletteko vangitsevanne heidät, ja saavanne kaiken kullan?"
"Kulta?" eräs mies sanoi.
Jokainen baarissa oleva katsoi ylös kuultuaan sanan "kulta". Jotkut heistä nousivat seisomaan vetäen veitset esiin, valmiina hyökkäämään.
"Uh... Ehkä meidän ei pitäisi", Yu sanoi.
Xin Fu virnisti. Kun hän liikkui kohti Zukoa, ja Irohia, kaksi miestä hyppäsi hänen eteensä estääkseen hänen polkunsa. Käänteisellä roundhouse-potkulla maantaitaja taivutti kiven maasta, ja työnsi ne helposti pois tieltään.
Yu valmistautui taisteluun. Hän upotti ensimmäisenä hänet lyövän henkilön maahan.
Sillä välin Xin Fu potkaisi kaksi hiekantaitajaa pois, kun hän nosti toista ilmaan, ja piti toisella kädellä neljättä takana. Potkittuaan toisen hiekantaitajan pois, hän väänsi vyötäröään, ja lähetti kaksi, kädessään olevaa miestä lentämään. Toinen heistä törmääsi baarin takana olevaan seinään.
Kun ei ollut enää ketään taistelemassa Xin Fu, ja Yu ymmärsivät, että heidän saaliinsa oli paennut kaaoksen aikana.
Xin Fu murisi turhautuneena, ja iski kaksi nyrkkiään maahan, pystyttäen jättimäisen maapatsaan kaatuneen hiekkataitajan alle, ja ampuen hänet ulos ikkunasta palmua vasten.
Skorpioni käveli kiven yli.
Momo taputteli hiekkaa, jolla hän peitti Sokkan nukkuessaan. Hän hyppäsi pois, kun Katara lähestyi Sokkaa herättämään hänet.
"Nouse ylös. Meidän täytyy mennä", Katara sanoi.
Sokka nousi unisena istumaan, ja hymyili, kuin humalainen idiootti. Toph myös pystytti, ja löi huuliaan.
"Eilen suuni maistui mudalta. Nyt se vain maistuu hiekalta. En olisi koskaan uskonut kaipaavani mudan makua niin paljon", Toph sanoi.
Katara menee Airin luo herättämään hänet, mutta tämä nousi ylös, ennen kuin Katara ehti koskettaa Airia.
"Olen hereillä. En voinut nukkua", Airi sanoi.
"No, meidän on lähdettävä liikkeelle, jos haluamme päästä pois tästä hiekkakuopasta", Katara sanoi.
Airi, ja Katara huomasivat jotain suurta taivaalla. Airi nousi nopeasti istumaan nähtyään suuren, biisonin muotoisesta esineen, joka kellui kirkkaassa täysikuun valissa. Airin ilme kirkastuu hetkessä.
"Appa!" Airi huusi iloisena.
"Appa? Mutta miksi Prinsessa Yue tarvitsisi häntä? Hän on kuun henki!" Sokka huusi, ja tarttui Momon häntään hieroen sillä hänen poskeaan. "Yue voi lentää itse!"
Kun Airi katsoi pilveä tarkemmin, hän näki, että se oli vain pieni aavikon pilvi.
"Se on vain pilvi. Odota! Pilvi!" Katara tarjosi vesipussinsa Airille puhuttuaan valittavalla äänensävyllä. "Tässä, lennä ylös, ja taivuta vesi siitä pilvestä pussiini".
Airi katsoi Kataraa vihaisena, ennen kuin nappasi tarjotun vesipussin hänen käsistään. Ryhmä katseli häntä, kun hän lensi nopeasti kaksi kertaa pilven yli. Pilven harvat jäännökset haihtuivat. Laskeuduttuaan hän heitti pussin Kataran käsiin, kun tämä laskeutui, ja tämä kurkisti pussin sisään.
"Vau... täällä tuskin on vettä", Katara sanoi pettyneenä.
"Olen pahoillani, okei! Se on aavikon pilvi, ja ne ovat vajaavetisiä. Tein kaikkeni! Mitä kukaan muu tekee?!" Katara osoitti sauvallaan Kataraa. "Mitä sinä teet?!"
Katara näytti vihaiselta:
"Yritän pitää kaikki yhdessä. Mennään vaan liikkeelle. Meidän on edettävä tähän suuntaan".
Katara tarkasteli kartan kaavioita vielä kerran, ja ohjasi ryhmää valittuun suuntaan. He kävelivät hiljaa autiomaassa, kunnes Toph kompastu, ja kaatui hiekalle suoraan kasvoilleen. Airi, ja Katara katsoivat Tophia, kun taas Sokka, ja Momo vain seisoovat siinä tuijottaen tyhjänä taivaalle. Toph nousi istumaan, ja hieroo oikeaa jalkaansa.
"Oho! Lika! Olen niin kyllästynyt, etten tunne minne olen menossa!" Toph psoitti kohti pientä, kiven muotoista esinettä, johon hän kompastui. "Ja mikä idiootti hautasi veneen keskelle erämaata?"
"Vene?" Katara kysyi.
Katara juoksi katsomaan esinettä.
"Usko minua, potkin sitä tarpeeksi lujaa tunteakseni paljon tärinää", Toph sanoi.
Sokka kääntyi ympäri keinuen kuin kielinukke nähdäkseen, mistä Katara oli niin innoissaan.
Katara alkoi hieroa hiekalla esinettä, joka näytti olevan tehty puusta.
Airi astui eteenpäin pitäen vihjailevasti sauvaansa. Heti kun Katara perääntyi, Aang heilautti sauvansa ympäriinsä, ja aiheutti voimakkaan tuulenpuuskan, joka paljasti suuren, puisen veneen valkoisilla purjeilla. Katara ryömi veneen kyytiin, ja tutki sitä.
"Se on yksi hiekantaitajien käyttämistä purjelentokoneista! Ja katso! Siinä on jonkinlainen kompassi!" Katara koputti kompassia. "Lyön vetoa, että se voi ohjata meidät pois täältä! Airi, voit taivuttaa tuulta, jotta voimme purjehtia sillä. Me selviämme!"
"Heh heh!" Sokka nauroi lapsellisesti haudatessaan Momoa hiekkaan.
Zuko, ja Iroh kävelivät aavikon reunalla olevassa kylässä seuraten Pai Sho-pelaajaa kukkakauppaan.
"Olen Fung. On kunnia toivottaa tervetulleeksi näin korkea-arvoinen Valkoisen lootuksen seuran jäsen. Suurmestarina sinun täytyy tietää niin monia salaisuuksia", Fung sanoi Irohille.
"Nyt kun pelasit Pai Shoa, aioteko tehdä kukka-asettelua, vai aikooko joku tässä seurassa tarjota todellista apua?" Zuko kysyi sedältään närkästyneenä.
"Sinun täytyy antaa anteeksi veljenpojalleni. Hän ei ole vihitty, eikä hän arvosta salaperäisiä taiteita", Iroh sanoi.
Pai Sho-pelaaja johdatti Irohin kohti ovea, jossa oli kurkistusreikä. Hän koputti kaksi kertaa. Mies liu'utti auki oven pienen ikkunan, ja kurkisti sisään.
"Kuka koputtaa puutarhan portille?" Kukkakauppias kysyi oven toiselta puolelta.
"Hän, joka on syönyt hedelmän ja maistanut sen mysteereitä", Iroh sanoi.
Iroh hymyili oven avautuessa päästääkseen hänet, ja Pai Sho-pelaajan sisään. Kun Zuko yritti seurata heitä, ovi pamahti kiinni hänen edessään. Hän katsoi ovea pöyhkeänä, kun Iroh avasi pienen ikkunan.
"Huh, pelkään, että se on vain jäseniä varten. Odota täällä", Iroh sanoi Zukolle.
Vihainen Zuko rypisti kulmiaan, ja ja laittoi kätensä puuskaan nojaten lähellä olevaa pöytää vasten. Hän kumartui haistaakseen pöydällä olevaa kasvia.
Hiekantaitajien hiekkapurjehtija kulki suurella vauhdilla. Katara navigoi sitä aavikon halki, kun taas Airi ajoi sitä eteenpäin voimakkaiden tuulenpuuskien avulla.
"Tämän kompassin neula ei näytä osoittavan pohjoiseen karttojeni mukaan", Katara sanoi katsoen kompassia.
Katara asetti karttansa kompassin päälle. Sokka istui hänen vieressään, roikottaen jalkojaan reunan yli, ja piti Momoa hännästä, joka liukui vastakkaiseen suuntaan.
"Ota rennosti, pikku neiti. Olen varma, että hiekkaihmiset, jotka rakensivat tämän veneen, tietävät kuinka liikkua täällä", Sokka sanoi unelmoivasti.
Katara näytti vihaiselta Sokkan sanoista. "Huoh!" Kun hän keskitti huomionsa takaisin edessään olevaan horisonttiin, hän hengähti ymmärryksestään, kun hän näki kaukaisen, jättimäisen kiven.
"Kompassi psoittaa tuohon! Tuo jättimäinen kivi! Sen täytyy olla aavikon magneettinen keskus", Katara sanoi.
"Kivi?! Kyllä! Mennään!" Toph innostui kuulemastaan.
"Ehkä löydämme sieltä vettä!" Katara huusi toiveikkaana.
"Ehkä löydämme hiekantaitajia", Airi sanoi synkästi.
Airi jatkoi tuulenpuuskien lähettämistä veneen purjeisiin suuntaaen sen kohti kalliota. Lopulta vene pysähtyi kiven juurella. Aurinko oli jo noussut, kun Avatar-tiimi saavutti kiven huipun.
"Ahhh...vihdoinkin! Kiinteä maa!" Toph kuulosti helpottuneelta.
Toph antoi itsensä iloisesti pudota selälleen kiven päälle, ja liikutti käsiään, ja jalkojaan edestakaisin luoden kiven pintaan kivienkelin. Kun hän oli valmis, ryhmä alkoi tutkia luolia, jotka olivat kallion yläosassa. He tulivat pyöreään tunneliin. Luolan pinta oli peitetty keltaisella, tahmealla aineella.
"Luulen, että pääni alkaa selvetä kaktuksen mehusta. Ja katso!" Sokka hengitti syvään.
Sokka upotti kätensä keltaiseen tahnaan, ja maisteli sitä jakaen löytönsä Momon kanssa. He molemmat sylkivät sen ulos, ja Sokka piti ällöttävää ääntä.
"Maistuu mädältä pingviinilihalta! Awww, tunnen oloni hulluksi", Sokka sanoi äsken maistamansa aineen pahan maun takia.
"Olet hallusinoinut kaktusmehun juomisen vaikutuksesta koko päivän, ja sitten nuolet vain jotain, jonka löydät luolan seinästä?!" Katara huusi veljelleen ärtyneenä
"Minulla on utelias luonne", Sokka sanoi.
"En usko, että tämä on tavallinen luola. Tämä on kaiverrettu jollain", Toph sanoi tutkittuaan luolaa maantaitamis-taidoillaan.
"Joo...Katsokaa luolan muotoa", Airi sanoi.
"Täällä on jotain surinaa. Jotain, mikä on tulossa meitä kohti!" Toph huusi lopulta.
Sen seurauksena ryhmä juoksi ulos luolasta takaisin ulos.
"Aaaa!" Toph ja Airi huusivat, kun ensimmäinen hiirihairasta tuli esiin luolasta. Airi veti Tophin alas, kun se lensi heidän päänsä yli. Toinen ampiainen lensi ulos luolasta.
Myöhemmin pesästä lensi esiin lisää hiiriahmpiaisia, jotka parveilivat, ja ympäröi ryhmä. Airi puhalsi ensimmäisen heidän lähelleen tulevan ampiaisen pois voimakkaalla ilmavirralla.
Toinen ampiainen laskeutui läheiselle kalliolle. Sillä hetkellä, kun se kosketti sitä, Toph kääntyi ympäri lähettääkseen ampiaisen lentämään uudelleen ampumalla kiveä sen alla olevasta maasta.
Sokkan, ja Tophin välisrä lensi toinenkin hiirihairasta. Hän kuuli sen lentävän takanaan, joten hän nosti kiven viereensä, ja heitti sen äänen yleiseen suuntaan. Jättimäinen kivi oli vain sentin etäisyydellä murskaamasta Sokkaa.
"Mitä sinä teet? Se kivi melkein murskasi minut!" Sokka yllättyi.
"Anteeksi, en osaa sanoa missä ne ovat niiden ollessa ilmassa!" Toph huusi.
Kova surina oli merkki toisen ampiaisen lähestymisestä. Sokka valmisteli viidakkoveitsensä, ja juoksi sen perässä.
"Sain tämän", Sokka ilmoitti. Hän heilutteli asetti kiivaasti asetta edestakaisin.
"Sokka, siellä ei ole mitään!" Katara huusi veljelleen.
Sokka laski viidakkoveitsensä, ja katseli ympärilleen etsiessään kuviteltua vihollistaan.
"Pääsi ei kai ole vielä niin selkeä, kuin luulin", Sokka sanoi.
Momo kyyristyi maahan. Katara perääntyi muutaman askeleen Airin suuntaan.
"Meidän täytyy päästä pois täältä! Vedentaitaminen on nyt vaikeaa!" Katara huusi lopulta.
Taivaalta syöksyi hiirihaukka, ja nappaa kyyristyneen Momon, kun se lensi pois pesästä.
"Momo! En menetä ketään muuta täällä!" Airi huusi nähtyään Momon tilanteen. Täynnä vihaa hän lähti purjelentokonellaan Momon, ja ampiaisen takaa-ajoon. Katara ja Sokka katsoivat hänen menevän.
"Tule, olemme menossa alas", Katara sanoi.
He laskeutuivat kapeaa reunaa pitkin. Katara johti Tophia kädestä.
"Toph, ammu kiveä siellä. Palo!" Katara ilmoitti.
Katara asetti Tophin oikeaan suuntaan. Toph potkaisi kiviä, ja ampui niitä eteenpäin. Saapuva hiiriampiainen ammuttiin alas, ja se sai useita iskuja päähän.
Sokka hurraa heiluttaen viidakkoveitsensä ilmassa:
"Sokka Joo! Sait sen! Hän sai sen, eikö?"
"Kyllä. Nyt siirrytään", Katara sanoi. Katara johdatti Tophin eteenpäin, kun he alkoivat juosta kallion reunaa pitkin.
Airi jahtasi edelleen Momon napannutta hiiriampiaista. Vakava ilme heitti varjot hänen kasvoilleen. Hän sukelsi, ja ilmestyi jälleen suoraan ampiaisen alta. Kääntyessään hän suuntasi voimakkaan tuulenpuuskan ampiaiseen jalkapotkulla. Puuska pakotti ampiaisen vapauttamaan Momon kynsistään. Momo putosi, mutta sai nopeasti hallinnan, ja alkaa kohota Airin viereen. Airi katsoi Momosta kohti nousevaa aurinkoa horisontissa. Katkeroituneena hän huomasi, että ampiainen karkasi. Airi liukui alas, lensi lähellä maata. Laskeutumisvauhtiaan hän sulki purjelentokoneen, ja heilauttaa sauvansa alas. Voimakas ilmaseinä halkaisi hiekan, ja lähestyi kohti karkaavaa ampiaista. Ilma osui eläimeen, ja kaatoi sen maahan. Airi tuijotti tummalla häikäisyllä kaatunutta ampiaista hetken, ennen kuin käveli takaisin jättimäisen kiven suuntaan. Momo seursi häntä nopeasti tämän armottoman voimanpurkauksen pelottamana.
Kalliosta, jossa hiirihairaat kiersivät Sokkan, ja muut, jotka olivat jo saavuttaneet tukikohdan hiekkapurjehtijan. Katara katsoi Tophin olkapään yli, ja toimi hänen silminään:
"Vasemmalla!"
Toph reagoi välittömästi, ja ampui kiveä vasemmalle. Hiirihaira-ampiainen otti kiven täyteen rintaan, ja huusi törmäyksestä, ennen kuin kaatuu alas.
Ilmassa leijui monia ampiaisia.
Yhtäkkiä jättimäiset hiekkapilarit nousivat maasta, ja pelottivat parven lentämään pois.
Katara, Sokka ja Toph laskivat nostamansa kätensä suojellakseen päätään hiekalta. Tuulen puhaltaessa pölyä pois, kaikki katsoivat vasemmalle nähdäkseen useita hiekantaitajia.
Airi laskeutui Kataran, Sokkan ja Tophin eteen valmiina kohtaamaan hiekantaitajia.
Zuko nukkui kukkakaupasssa, mutta heräsi hätkähtää oven narinasta. Iroh astui ulos huoneesta, kun Zuko otti puolustusasennon.
"Mitä tapahtuu? Onko seuran kokous ohi?" Zuko kysyi nähtyään setänsä.
"Kaikesta huolehditaan. Olemme matkalla Ba Sing Se:hen", Iroh sanoi.
Iroh ja Fung kumarsivat toisilleen kunnioittaen.
"Ba Sing Se? Miksi menisimme Maan valtakunnan pääkaupunkiin?" Zuko kysyi.
"Kaupunki on täynnä pakolaisia. Kukaan ei huomaa kahta lisää", Fung sanoi rauhallisesti.
"Voimme piiloutua siellä näkyviltä. Ja se on turvallisin paikka Tulikansalta koko maailmassa. En edes voinut murtautua kaupunkiin", Iroh kohautti iloisesti olkapäitään.
Kling! Kellon soitti ilmoitti, että joku oli tullut kauppaan. Nuori mies lähestyi ryhmää pitelemässä papereita.
"Minulla on vieraidemme passit, mutta kadulla on kaksi miestä etsimässä heitä", White Lotus-jäsen ilmoitti.
Xin Fu, ja Yu näkyivät kukkakaupan oven pienestä ikkunasta. He pitelivät etsintäkuulutettua julistetta, joka kuvasi Irohia, ja Zukoa näyttäen sitä ohi kävelevälle miehelle.
"Oletko nähnyt nämä miehet?" Xin Fu kysyi.
Iroh, ja Zuko katsoivat toisiaan varovasti.
Jättimäisen kallion lähellä, jossa hiekkataivuttajien Sha-Mo kohtasi Team Avatarin, oli jännittynyt tilanne
"Mitä teet maassamme hiekkataittajapurjehtijan kanssa? Näyttää siltä, että varastit sen Hami-heimolta", Sha-Mo sanoi katsoen Team Avatarin venettä.
"Löysimme purjehtijan hylättynä autiomaassa. Me matkustamme Avatarin kanssa, sillä hän on Avatar", Katara katsoi Airia, minkä seurauksena Sha-Mon silmät laajenivat hieman tästä tiedosta. "Biisonimme varastettiin hiljattain eräiden hiekantaitajien toimesta, ja meidän on päästävä Ba Sing Seen varoittamaan Maan valtiasta".
Nuori mies johtajan oikealla puolella otti askeleen eteenpäin, ja puhutteli Kataraa aggressiivisesti:
"Uskallatko syyttää väkeämme varkaudesta ajaessasi varastetulla hiekkapurjehtijalla?!"
Tophin sumuiset, vihreät silmät kapenivat, kun hän kuuli äsken puhuneen miehen äänen.
Sha-Mo katsoi poikaansa vihaisesti:
"Hiljaa, Ghashiun! Kukaan ei syyttänyt juuri meidän kansaamme mistään, ja on totta, että eräät hiekantaitajat varastavat välillä, minkä takia meillä hiekantaitajilla on nyt valitettavasti varas-maine. Jos se, mitä he sanovat, on totta, niin meidän on annettava heille vieraanvaraisuus".
"Anteeksi, isä", Ghashiun sanoi.
Tophin silmät laajenevat järkytyksestä, kun hän kuunteli Ghashiunin ääntä.
"Tunnistan äsken puhuneen pojan äänen. Hän on sen, joka varasti Appan", Toph sanoi.
"Oletko varma?" Katara kysyi.
"Olen sokea, mutta en ole kuuro. En koskaan unohda kuulemaani ääntä", Toph sanoi.
Airin tunika leijui hänen ympärillään, kun hän hyökkäsi eteenpäin, ja heiluttelee sauvaansa uhkaavasti kohti Ghashiunia.
"Varastit Appan! Missä hän on? Mitä teit hänelle?" Airi kysyi raivoissaan.
Ghashiun nyökkäsi takaisin.
"He valehtelevat! He ovat varkaita!" Ghashiun huusi.
Vihainen rypistys, ja turhautuneesti murinalla Airi iski sauvansa maahan, ja tuhosi yhden hiekantaivuttajan purjehtijista voimakkaalla ilmaterällä.
"Missä minun biisonini on?!" Airi kysyi raivoissaan.
Kukkakaupassa, jossa mies astui ulos ovesta, ja vetää kaksi isoa kukkaruukkua puuvaunuun. Kun hän lähti, Xin Fu, ja Yu kävelivät kohti ovea. Xin Fu paiskasi oven auki niin raivokkaasti, että ulkoneva kasvi kaatui maahan. Hän työnsi Zukon, ja Irohin etsintäkuulutus-julisteen kukkakauppiaan nenän eteen.
"Hei sinä, missä nämä miehet ovat? Sain vihjeen, että nhe ovat käyneet kaupassasi", Xin Fu kysyi.
"Minulla on käynyt asiakkaita, mutta kuten näette, niin täällä ei nyt ole ketään muuta kuin me", Kukkakauppias sanoi rauhallisesti.
"Tiedämme kaiken salaisesta takahuoneestasi", Yu sanoi Xin Fulle. "Potkaise ovi alas".
Xin Fu potkaisi oven alas, kuin hullu härkä, ja kaatoi samalla sen ympäröivän seinän yhdellä, voimakkaalla potkulla lattialle.
"Hei! Tuo huone on vain kukille!" kukkakauppias huusi.
"Jollakin onnettomalla sielulla on epätäydellinen Pai Sho-setti", Yu sanoi, sillä Yu poimi huoneen lattian keskellä olevan lootuslaatan, ja näytti sen Xin Fulle, joka pudotti sen vihaisesti käsistään.
"Palataanpa etsimään tyttöä", Xin Fu sanoi.
Mies veti puuvaunua, joiden kyydissä oli kaksi, suurta ruukkua joidenkin dyynien yli.
Zukon ja Irohin päät tulivat esiin kukkien alta. He kurkistivat hetken ympärilleen, ennen kuin upposivat takaisin ruukkuihinsa.
Airi katsoi hiekantaitajia vihaisena.
"Airi on Avatar, joten paras lopettaa valehtelu!" Sokka huusi hiekantaitajille osoittaen Airia.
"Kerro minulle, missä Appa on nyt!" Airi huusi.
Korostaakseen käskyään Airi lähetti toisen, voimakkaan ilmasuihkun toista purjehtijaa kohti. Hiekantaitajat katsoivat shokissa sen räjähtämistä.
"Mitä teit?!" Sha-Mo huusi Ghashiunille.
"S-Se en ollut minä!" Ghashiun huusi kuulostaen pelokkaalta.
"Valehtelet selvästi! Käskit muiden, seurassasi olevien hiekantaitajien laittaa Appalle kuonokopan, kun varastitte Appan!" Toph huusi osoittaen suoraan Ghashiunia.
"Sinä laitoit Appalle kuonokopan?!" Airi huusi vihaisena.
Välittömästi Airin silmät, ja tatuoinnit alkoivat hehkua, kun hän siirtyi Avatar-tilaan. Hän tuhosi sauvansa heilutuksella viimeisetkin hiekkataitajien purjehtijat, ja Ghashiun oli alkanut tajuta vakavan virheensä.
"Olen pahoillani! En tiennyt, että se biisoni kuului Avatarille!" Ghashiun huusi lopulta.
"Kerro missä Appa on! Mitä teit sille varastettuasi sen?!" Airi kysyi vihaisena kaikkien Avatarien äänillä.
"Myin sen eteenpäin! Vaihdoin hänet! Joillekin kauppiaille! Hän on jo luultavasti tähän mennessä Ba Sing Sessä...Kauppiaat, joille myin biisonin aikoivat myydä hänet sinne", Ghashiun myönsi pelästyneenä. Hiekantaivuttajat nostivat kätensä ikään kuin torjuakseen Avatarin kirkkaan, vihaisen häikäisyn. "Ole hyvä! Saatamme teidät pois autiomaasta! Autamme mahdollisuuksien mukaan!"
Tuuli Avatar Airin ympärillä aloitti pyörteen, kun hänen vihansa on saavuttamassa huippunsa. Sokka veti Tophin mukanaan, kun tämä alkoi tehdä tauon, ja pakeni raivostuneen ystävänsä luota.
"Pois täältä! Juokse!" Sokka huusi.
Airi pudotti sauvansa maahan. Tuuli hänen ympärillään muodosti nopeasti liikkuvan pallon, joka kaatoi hiekkaa korkealle taivaalle.
Kun kaikki juoksivat karkuun, Katara pysyi paikallaan, ja tuijotti surullisesti maahan. Hiekkamyrsky nielaisi hänet, ja Airin kokonaan, ja peitti heidät muiden näkyviltä. He varautuivat, kun pyörretuuli vierähti heidän ylitseen.
Airin ilmapallo nosti hänet hitaasti ilmaan, hänen hampaat puristuksissa, ja kätensä raivosta krampissa.
Katara tarttui Airin oikeaan käteen, ja esti häntä nousemasta enempää.
Raivostuneen Avatarin kauhistuttavat kasvot katsoivat alaspäin Kataraan, mutta Kataran vilpitön, surullinen ilme kohtasi hänet. Katara veti hänet takaisin maahan, ja halasi häntä.
Sokka, ja Toph laskivat käsiään tuulen hiljentyessä.
Kyyneleet valuivat pitkin Avatarin hehkuvista silmistä.
Katara yritti parhaansa mukaan pitää kyyneleensä poissa näkyvistä.
Ilmapallo liukeni hitaasti pois, kun Airi siirtyi pois Avatar-tilasta. Hänen raivonsa laantui tehdäkseen tilaa puhtaalle, sydäntä särkevälle surulle.